Koulussa en ollu häävi käsitöissä, kutosen luokkaa. Tiesin ittekki, että en ole mikhän koristeveistäjä. Isompana värkkäilin kotona puukuppeja ja semmosta, luonnon käkkyröitä ku mettäreissuilta kulukeutu matkassa.
1986 alako lähistölä Rovala-opiston puukkokurssi ja miehän ilimotin itteni sinne. Mulla oli maasepän tekemä leukun terä ja siihen mie sain kurssin aikana tehyksi kahavan ja tupen. Se roikku mulla vyössä vuosia mettäreissuila, toimi kirvheenä ja nylykypuukkona, oli hyvä hirven palottelussa ja nyt se on kunniapaikala ku en ennään mettästä.
Siitä tuli sytyke, ku syksypuolele kääntyy niin alakaa kattelemhan Rovalan esithejä, että mitä sieltä nyt löytys. Rakhaimpani kans olema palijolti yhessä käyty. Vähän katteltu, että mikä se nyt passais ja haettu uusia käjentaitoja.
Kävimä vuojen pajukurssia, vieläki on niitä hökötyksiä kotona ja tutuilekki annethin. No, tietenki ATK-kurssi ja sitte kuvankäsittely. Yhtenä kevhäänä lyhytkurssi tervanpoltosta. Joo – ihan tosi. Viimi kesänäki poltima mökilä satsin tervaa, vain siksi ko se on niin mukavaa. Määränsähän sitäki nykysin tarttee.
90-luvun alussa oli Shamaanirummun-tekokurssi ja se oli mielenkiintonen. Ohojaaja oli kuulemma entinen hauvankaivaja, totta se oli vähän saanu oppia tuonpuolisesta. Hyvin se opasti. Talavela tehin yhen malliksi, ettei taito unohu.
Sitte oli kehyskurssi ja sieltä opin, että ”ulospursuavan liiman määrä ei korreloi sauman pitävyyteen”. Sen muistan ikäni.
Puukkokurssila kävin nelijänä vuotena ja sain kolomesti ehot, olen aina perustani tekemiseni hyvän pohojan varhaan. Nyt kehtaan jo näyttää toisillekki tekemiäni puukkoja tuppinheen.
2000-luvula ku olen jo eläkeukko, pääsin puutyöryhymän ”Päivänikkarit”, jäseneksi ja siinä olen ollu siitä asti ja olen niin kauon ku jaksan taikka toiset minut erottaa. Sahanpurua ja höylänlastua olen palijon teheny.
Vuosi sitte opettelima viikinkiketjujen tekoa ja viimi syksynä alotin ”lasityöpajassa” ja se jatkuu nyt tammikuussa. Siistiä lautasia on sieltä kotia tullu.
Mikähän se olis uus kurssi, oliskhan flamenkko? Sais nuihin nivelhiin vähän liikettä, kato ku liike tekkee hyvvää…
Teksti paikallisella murtheela: Timo Leppälä, Rovala-Opisto
