Seniorijoogan harrastajana olen aivan juniori. Olen ollut mukana vain pari vuotta. Lyhyestä tuttavuudesta huolimatta olen vakuuttunut joogan elämääni tuomista hyvistä asioista.
Seniorielämäni alkoi pari vuotta sitten ja eläköitymiseni äärellä katsoin tulevaan kuin rannattomalle merelle – hämmentyneen uteliaana. Raastavat univaikeudet seurasivat työelämästä myös eläkeöihini.
Kansalaisopiston viikoittaisiin piireihin osallistumisen esteenä työvuosina olivat epäsäännölliset työajat. Olin tuntenut vetoa joogaan jo useita vuosia. Nyt se oli enää omasta itsestäni kiinni, ja autostani, että se käynnistyisi talvipakkasilla perjantaiaamuisin klo 9.
Terveellisen, uuden elämän aallokossa uidessani nämä pari vuotta lupaavat valoisaa tulevaisuutta:
- Tupakoinnin lopettaminen on antanut uskoa ”selkärankaisuudestani”, ja jooga on ollut kuin uimarengas, joka kannattelee näissä uusissa vesissä.
- Joogassa oppimani keskittyminen hengittämiseen on ehdottomasti auttanut illan nukahtamiseen.
- Jooga osoittautui Buranaa tehokkaammaksi viime talvena, kun kömpelöin itseni ladulla nurin. Lääkärissä käynti tuotti laihan lohdun – ei rikki selän luita. Viikon kipuiltuani koin joogapäivän jälkeen ihmeparantumisen, eikä särkylääkkeitä sen jälkeen tarvittu.
- Kotioloissa keskittyminen joogaan on haasteellista, joten odotan perjantaita ja seniorijoogan alkua viikoittain.
Ryhmäämme kuuluu 15–20 naista, lähes kaikki eläkeläisiä kuten kurssin nimikin kertoo. Opettajamme Ulpu-Helena on kuin hyvä haltija, joka opastaa meitä joogan poluilla. Hänen rauhallinen, miellyttävä äänensä ohjaa meitä hämärässä kynttilöiden valossa. Keskitymme itseemme ja juuri siihen hetkeen. Arkiajatukset ovat odottamassa puolitoista tuntia naulakossa ulkovaatteiden kanssa. Loppurentoutuksen jälkeen kuin puoliuniset pöllöt vaellamme ulos salista rentoutuneina, kiitollisin ajatuksin opettajallemme Ulpulle, Sisä-Savon kansalaisopistolle ja rahtusen myös itsellemme – jooga tekee ihmiselle hyvää.
Teksti: Marjatta Taipale, seniorijoogan 2. vuosikurssin oppilas
