Helmi Moilanen ilmoittautui viime syksynä ennakkoluulottomasti ja innoissaan Oulu-opiston englannin kielen verkkokurssille.
– Minulla on 12 kilometrin matka kansalaisopistoon, ja koska kuulun riskiryhmään ikäni ja perussairauteni vuoksi, verkkokurssi oli minulle erinomainen vaihtoehto, 73-vuotias oululaisrouva kertoo.
Moilanen on varsin tottunut tietotekniikan käyttäjä, joten etäopiskelijaksi ryhtyminen ei tuottanut vaikeuksia.
– Töissä tuli käytettyä tietokoneetta jo 90-luvulla, ja onhan tässä pitänyt esimerkiksi pankkiasiat hoitaa tietokoneella jo pitkään. Poikani asuu perheineen Norjassa, ja Whatsapp-videopuheluista on tullut meille antoisin tapa pitää yhteyksiä. Siihen suuntaanhan tässä ollaan muutenkin menossa, että palvelut siirtyvät verkkoon – jopa osittain lääkärikäynnitkin, Moilanen huomauttaa.
Verkko-opiskelu on helppoa ja mukavaa
Verkkokurssi on ollut Moilaselle miellyttävä kokemus.
– Oli mukavaa, ettei tarvinnut lähteä liikkeelle, oli sää tai vointi millainen tahansa. Sen kun otti yhteyden, istui rauhassa ja liittyi tunnille.
Alkuun pääsy sujui helposti.
– Opettajamme laittoi meille aina linkin, jota klikkaamalla pääsi suoraan etätunnille. Kännykän näyttö on turhan pieni, eikä meillä ole pöytäkoneessa sisäänrakennettua mikrofonia ja kameraa, joten minusta oli paras osallistua kannettavalla tietokoneella.
Ilman mikrofonia etätunnille ei voi osallistua, mutta kameran käyttö oli kurssilla vapaaehtoista.
– Meillä muut kurssilaiset eivät yleensä käyttäneet videokameraa, koska ei kuulemma ollut tukka kammattu. Mutta onhan se opettajalle mukavampaa puhua kasvoille kuin pelkille äänille. Opettaja kommentoikin välillä, että ’taas on Helmi ainoa, joka näkyy’, Moilanen kertoo nauraen.
Verkkoon kotoa tai reissun päältä
Yksi verkkokurssin eduista on paikkaan sitomattomuus.
– Olin viime syksynä reissussa Sallassa, jossa pystyin osallistumaan verkkokurssille ihan samalla tavalla kuin kotoa käsinkin. Piti vain muistaa ottaa mokkula mukaan.
Moilanen tunnustaa suosivansa verkkokurssia myös siksi, että hän saapuu paikalle usein myöhässä.
– Luen kotitehtäviä viime hetkeen saakka. Jos tulen myöhässä, en häiritse samalla tavalla opetusta, kuin jos tulisi myöhässä luokkahuoneeseen. En useinkaan osaa mielestäni tunnilla asioita tarpeeksi hyvin ja välillä se jopa vähän hävettää. Mutta pääasia on, ettei luovuta, vaan tulee paikalle seuraavallakin kerralla.
Moilasen mukaan opiskelu sujui yhtä hyvin tietokoneen ruudun kautta kuin luokkahuoneessakin.
– Opettajamme on verkkopedagogiikan asiantuntija, joka kouluttaa muitakin opettajia etäopettamisen saloihin. Hän osasi ottaa hienosti tilanteen haltuun. Toivon, että verkkokurssien pitämistä jatketaan koronan jälkeenkin, sillä olen kokenut etäkurssit koronan aikana käteviksi ja turvallisiksi.
Kielten opiskelusta ei ole haittaa kenellekään
Moilanen kertoo olevansa sitä sukupolvea, joka luki koulussa ruotsia ja saksaa.
– Olen ollut aina huono kielissä. Silti vihaan pakkoruotsi-sanaa. Kielten opiskelusta ei ole haittaa kellekään, hän korostaa.
Lukiossa alkoi englannin ja latinan opiskelu, mutta hän lopetti lukion aikanaan kesken.
1980-luvulla hän päätti aloittaa englannin opiskelun uudelleen kansalaisopistossa.
Muutto Rovaniemellekään vuonna 1987 ei katkaissut opintoputkea, vaan englannin opinnot jatkuivat paikallisessa kansalaisopistossa vähintään samalla innolla.
– Silläkin kurssilla oli erittäin osaava ja innostava opettaja, joka järjesti kaikenlaista. Huippuna oli matka Lontooseen, jossa kävimme muun muassa Towerin sillalla, Madame Tussaudin vahakabinetissa, Shakespearen kotimuseossa Stratfordissa sekä katsomassa Cats-musikaalin. Ehdimme piipahtaa myös Oxfordissa ja Bathin kylpyläkaupungissa.
Kirjaimellisesti kieli keskellä suuta
Moilanen on huomannut englannin kielen hiipineen ihmisten elämään – ehkä jo liiaksikin.
– Esimerkiksi lehdissä ei enää suomenneta kaikkia englanninkielisiä sanoja, kuten kirjojen, elokuvien ja tapahtumien nimiä. Kaikkien oletetaan osaavan englantia. Ennen sanat olivat sentään suluissa suomeksi.
Kielitaidon kehittämistä hän suosittelee kaikille.
– Tämä on erinomaista virikettä ja aivojumppaa. Englannin kielen taidosta on ollut minulle paljon iloa myös matkustaessani. Kun kaksi eläkeläistä kiertää matkalaukkujen kanssa, matkat ovat aikamoisia selviytymisreissuja. On helpompaa, kun ymmärtää, mitä kylteissä ja aikatauluissa lukee. Ihmisten kanssakin pääsee kontaktiin, kun on yhteinen kieli.
Kielten opiskelussa kannattaa hänen mielestään panostaa erityisen paljon oikeaan lausumiseen, jos haluaa tulla varmasti ymmärretyksi.
– Tämän kevään verkkokurssin viimeisellä tunnilla opetettiin lausumaan th:ta niin, että kieli on konkreettisesti keskellä suuta tai toisin äännettäessä ylähampaissa kiinni. Nyt se konkretisoitui viimein minullekin.
50-vuotiaana ylioppilaaksi ja yliopistoon
Moilasen englannin opinnot eivät suinkaan jääneet tähän. Päinvastoin: tavoitteet olivat yhä korkeammalla.
– Matka jatkui miehen työn perässä Iisalmeen, jossa innostuin suorittamaan ensin aikuislinjalla peruskoulun englannin, ja jatkoin siitä 24 vuoden tauon jälkeen lukioon. Vielä riitti intoa saattaa loppuun se, mikä nuorempana jäi kesken. Kirjoitin ylioppilaaksi 50-vuotiaana vuonna 1997, Moilanen muistelee.
Ja kun kerran vauhtiin oli päästy, niin miksi pysähtyä. Pari vuotta myöhemmin hän pääsi yliopistoon Rovaniemelle, ja valmistui oikeustieteen maisteriksi vuonna 2004. Väliin tuli vuosia työelämässä, kunnes hän jäi 65-vuotiaana eläkkeelle.
”Sivistynyt ihminen osaa monia asioita”
Eläkkeellä ollessa oli taas aikaa palata opiskelemaan kansalaisopistoon. Tällä kertaa Moilanen halusi haastaa itseään musiikin saralla.
– Meillä on ollut 30 vuotta pianon ”rottelo”. Lapset sillä aikanaan opettelivat soittamaan – kansalaisopistossa hekin. Eräänä päivänä päätin, että onhan se minunkin tutustuttava lähemmin siihen instrumenttiin. En ole musikaalinen, mutta ihmettelen itsekin, kuinka innokas olen ollut oppimaan.
Pianonsoiton yksilöopetuksen lisäksi hän kävi musiikin teorian tunneilla, jossa osallistujien ikähaitari ulottui 12-vuotiaista eläkeläisiin.
– Nyt osaan nuotit. Se on kuin matematiikkaa. Saattaahan siellä joku kärpäsenkakka olla joukossa, mutta periaatteessa jokainen piste merkitsee jotakin – ihan kuten matematiikassakin, Moilanen kuvaa pilke silmäkulmassaan.
Moilanen toteaa sivistyneen ihmisen osaavan monia eri asioita. Kansalaisopistot tarjoavat tähän erinomaisen mahdollisuuden.
– Naapurini käy nypläyskurssilla ja sisko jumppaamassa. Tytär käy puutyö- ja metallikurssilla, jotta osaa korjata kalusteita. Minua kiinnostaisivat kielten ja musiikin lisäksi muun muassa taide ja elokuvat, mutta pian alkaa tulla ikä vastaan. Ei kannata ottaa liikaa kursseja, vaan sen minkä jaksaa. Aina en halua lähteä kotoa minnekään, koska kesällä pihalla ovat kasvimaa, kasvihuoneet ja kukkapenkit sekä lähellä marja- ja sienimetsät. Talvella taas kutsuvat omat lähiladut.
Teksti: Sari Alhava, kuva: Helmi Moilasen kotialbumi
Kansalaisopistojen syksyn kurssit löydät valtakunnallisesta kurssihausta osoitteesta https://kurssit.kansalaisopistot.fi/. Tervetuloa kurssille!
