Kansalaistaitoviikko tarjosi loistavan tilaisuuden lähteä kyselemään ihmisiltä, mitä he pitävät nykyajan kansalaistaitoina ja millaisille uusille taidoille ja kyvyille voisi olla tulevaisuudessa käyttöä. Lisäksi olin utelias tietämään, oliko kansalaisopiston toiminta ihmisille tuttua ja oliko heidän tullut käytyä kansalaisopiston kursseilla jossain vaiheessa elämäänsä.
Kansalaisopistot.fi -sivuilta löytyvä kansalaistaidot-palapeli toimi mainiona pelin avauksena keskustelulle. (Ohessa kuva palapelistä. Pääset tarinaan mukaan sen avulla.)
Kyselin kohtaamiltani kanssakulkijoilta, mitä heidän mielestään on kansalaistaito, ja mitä taitoja palapelin symbolit voisivat edustaa. Halusin tietysti myös erittäin uteliain mielin kuulla, mitä ihmiset ehdottaisivat tulevaisuuden kansalaistataidoiksi ja mikä symboli sitä voisi edustaa.
Jalkauduin neljän päivän aikana eri puolille Oulua: auringon hellimään Ainolan puistoon, historiaa huokuville Kasarmin kaduille, Valkean kauppakeskukseen ja Pohjankartanon monitoimitaloon.
Sain kohdata monia ihanan tuumivia ilmeitä: jaa, eikös nuo naamiot ole teatteria? Jakoavain? Jakoavain ja käden taidot – miten paljon olisi halua itse korjata, mutta nykyään kaikki tuotteet on valmistettu niin, että jokaiseen mutteriin tarvitaan oma asiantuntija. Mitä voi tehdä enää itse? Häviääkö kansalaisilta vähitellen omat mahdollisuudet edes korjata mitään itse? Kyllä nykyään tehdään kaikki vempaimet ja varsinkin tekniset laitteet niin moniosaisiksi, jotta niitä vaikea itse korjata – pitää jopa pienenkin osasen asiantuntija olla! Keskustelua käytiin useampaan otteeseen eri tahoilla siitä, kuinka monet laitteet on tehty kestämään vain muutaman vuoden ajan. Jos laitteen korjaus on mahdotonta, on pakko ostaa tilalle aina uusi.
Palataanpa vielä naamioihin. Teatteri, ainakin kulttuuri? Edelleen kulttuuri nousee esiin ja suurennuslasilla löydämme ’”kulttuurisen kestävyyden” isomman Kestävän elämäntavan taidot – taitoryhmän alta – saanee kelvata tähän kulttuurin nälkään tämä. Onhan se sentään kestävää laatua, se kulttuuri, naurahdamme hyväntuulisesti.
Tässä vaiheessa paljastan lukijallekin, että minulla oli mukanani toinenkin Kansalaisopistot.fi -sivustolta kopioitu palapeli. Tämän toisen palapelin avulla pääsin syventämään keskustelua kanssaihmisten kanssa ja moni yllättyikin, että ”näinkö paljon näitä taitoja onkin!”
Mielenkiintoista oli, että yhtäällä nuori alakoululainen miettii ensiaputaidon olevan kansalaistaito, toisaalla jo elämää enemmän kokenut nimeää tärkeäksi kansalaistaidoksi elvytyksen. Vääjäämättä ajatukset vievät molemmissa vastauksissa huolenpitoon kanssaihmisestä. Empatia ja sympatia?
Tietotekniset taidot korostuivat päivien aikana monin eri tavoin. Olisi osattava digitaitoja enemmän, erotettava ehdottomasti toisistaan tekoäly ja ihminen; eli se kumpi puhuu milläkin hetkellä. Kenties symboli voisi olla puoliksi ihminen ja puoliksi robotti? Mutta kyllä internet on tarpeellinen monessa – liikuntarajoitteinen läheinenkin saa maailman tapahtumat kotisohvalla istuessaan livenä syliinsä neljän seinän sisällä. Vielä kun osaisi ja muistaisi aina niitä päivityksiä asentaa, noh onneksi lapsenlapset osaavat!
Entäpä tulevaisuuden kansalaistaidot? Kyllä moni mietti teknologian taituruuden suuntaan ja tietoteknisiin kilpajuoksuihin, joissa kansalainen yrittää pysyä jatkuvan ja kiihtyvän tietoteknisten vaateiden mukana ja tahdissa. Elinikäinen digivalmiustaito? Useampi kansalainen sen sijaan ilmaisi tulevaisuuden taitojen liittyvän sosiaaliseen aspektiin ja toisen kunnioittavaan kohtaamiseen. Olisi puhuttava ystävällisesti ja autettava toista. Demokratiataidot! Iso merkittävä esiin nosto: eriarvoisuuden vähentäminen tulevaisuudessa! Kommunikointitavat ja -menetelmät, niitä voisi kyllä vielä kehittää monin eri tavoin, jos vain mahdollista.
Olisivatko viestintätaidot, kommunikointi ja sosiaaliset taidot tulevaisuuden taidoista ne arvokkaimmat? Pitääkö aina olla jotain ihan uutta? Uutta ei ole nähdä itseluottamus yhtenä tärkeänä kansalaistaitona, sen nosto tulevaisuuden kansalaistaidoksi voi osoittautua kulta-aarteeksi. Kaikki muuttuu nopeasti eikä kukaan pysty hallitsemaan muutosta yksin, kuten moni totesi.
Tulevaisuuden taitojen pohdinnan aikana ehkä yksi pysäyttävin hetki oli, kun puistonpenkillä mietteliäänä istuva totesi: ”Kun saa katsella kukkia!” Huoli siitä, että rakennetaan taloja puistoalueen päälle, oli käsin kosketeltava. Luontoyhteys? Kauneuden havainnointikyky? Toisaalla kiireinen etätyötä paljon tekevä koiranulkoiluttaja mietti, että voisipa tehdä niin kuin koira: hitaasti ja laadukkaasti tutkia ympäristöä, ihmetellä asioita, nuuhkia nurmikkoa ja katsella padon nostattamaa tulvaa.
Jälkeenpäin tätä kirjoittaessani mietin, että Kansalaistaitopalapelit -kuvat olivat erittäin hyviä keskustelun avaajia. Muistan menneisyydestä, että palapeliä kootessa hyvä neuvo oli aloittaa reunapaloista. Tämä oli varmasti hyvä ohje ja palapeli tuli koottua. Mutta kenties yksi lähestymistapa kansalaistaitoihin voisi olla se, että pala kerrallaan jokainen rakentaa omaa osaamistaan, jolloin jokainen uusi taito liitetään oman palapelikokonaisuuden osaksi. Kun nuori nimeää ruoanlaiton kansalaistaidoksi, se olisi yksi palanen. Sen jälkeen hän voisi liittää siihen seuraavan palan, vaikka hygienian. Kokonaisuus rakentuisi ilman reunoja ja kehyksiä, pala palalta eri suuntiin edeten, niin kuin tulevaisuuskin. Ja kas, liitymme samalla toisiimme palapelin eri ulokkeilla.
Lopuksi vielä muutama sananen kansalaisopiston tunnettavuudesta ja siitä, olivatko ihmiset kursseilla käyneet. Moni oli käynyt yksittäisiä kursseja joskus vuosia sitten mutta nyt ei ole tullut käytyä. On omia liikuntaryhmiä ja eri yhdistysten järjestämiä kursseja esimerkiksi kokkaukseen liittyen. Jotenkin liikuttavaa oli, että Oulu-opisto kyllä tiedettiin, jotenkin, ’silleen’ mutta esimerkiksi nuorille (jopa saman katon alla Pohjankartanossa) opiston toiminta oli hämärän peitossa.
Jos en nyt ihan palopuhetta pitänyt (alkaen kansalaisopistotoiminnan historiasta), niin ainakin sain mahdollisuuden kerrata, antaa aivan uutena tietona, mitä kaikkea kansalaisopisto voi merkitä kuulijalle. Vilahtipa sanat ’vapaa sivistystyö’ ja ’elinikäinen oppiminenkin’ lauseissani. Pyysin myös kuulijaa vierailemaan Kansalaisopistot.fi -sivuilla ja tekemään siellä Kansalaistaidot kuntoon -testin. Oli niin makoisa ja paljon puhuva muistisääntö antaa: kirjoita hakusanaksi ’kansalaistaidot kuntoon’ ja pääset suoraan testisivulle.
Miten kannustaa ja rohkaista kansalainen toimijuuteen? Kannustaa jokaista rakentamaan kansalaistaitojen palapeliään juuri itselleen sopivalla tavalla, ajan ja elämänkulun mukaisesti. Tämän erittäin pienen otannan, mutta monella tavoin arvokkaiden kohtaamisten myötä totean: tehkäämme kansalaisopistot entistä näkyvämmiksi, sillä tarvitsemme vielä paljon tunnustusta ja tunnistamista.
Oulu-opiston työharjoittelija Helena
Oulussa 10.9.2025
