Kun Kari Pulkkinen muutti töiden perässä perheensä kanssa pääkaupunkiseudulta Pohjanmaalle, hän ei tuntenut uudelta kotipaikkakunnalta ketään. Kiitos Lapuan kansalaisopiston keramiikkakurssin tilanne muuttui nopeasti.
– Enää ei ole orpo olo kylillä kulkiessa, vaan aina tulee tuttuja vastaan, hän iloitsee.
Muutamat kädentaitokurssit, kuten keramiikka- ja puutyöt, joutuivat olemaan tauolla suuren osan vuotta 2020. Tänä keväänä Pulkkinen pääsi taas rakkaan harrastuksensa pariin.
– Kevään kurssi oli minulle neljäs, ja syksyllä olen menossa taas. Kansalaisopistossa on niin hyvät, siistit tilat harrastaa. Ja on kiva tehdä töitä mukavalla porukalla.
Tittelit ja taustat syrjään
Joka vuosi osa osallistujista on niin sanottuja vakionaamoja, mutta uudet otetaan aina avosylin vastaan.
– Opettajalla on hyvin aikaa opastaa uusia, kun me vanhat osaamme jo toimintatavat ja tiedämme, mistä mitäkin löytää. Toisaalta mekin osaamme neuvoa tulokkaita tarvittaessa.
Pulkkinen on toistaiseksi ollut ryhmän ainoa mies.
– Sillä ei kuitenkaan ole väliä, mitä sukupuolta on, minkä ikäinen on tai mikä on kurssin osallistujan ammatti ja elämäntilanne. Me kaikki olemme samalla viivalla. Ympäristö on tasa-arvoinen ja lämmin. Siksi meidän on mukavaa viettää aikaa yhdessä niin keramiikkatöitä tehden kuin tauoillakin, hän tähdentää.
Ystävät tilaavat kuppeja ja kulhoja
Keramiikkakurssilla on joka lukukaudella jokin teema, josta ammennetaan ideoita savitöihin. Opettaja ei näytä valmista mallia, vaan kaikki voivat ideoida vapaasti.
Pulkkinen tykkää tehdä käyttöesineitä, kuten erilaisia kippoja, kuppeja ja kulhoja. Monet niistä ovat suuria ja näyttäviä; niin isoja, että ne hädin tuskin mahtuvat uuniin poltettaviksi.
– Annan valmiita töitä lahjaksi sukulaisille ja ystäville. Joitakin on toki kotonammekin. Tilauksia on aina jonossa. Kyllä se lämmittää sydäntä, kun kylässä ollessa näkee valmistamieni esineiden olevan esillä ja käytössä.
Kurssimaksulle hyvin vastinetta
Pulkkinen on joskus laskenut, paljonko yksi ruukku maksaisi materiaaleineen ja töineen. Verottomaksi hinnaksi tulisi lähes 400 euroa. Puhumattakaan siitä, jos täytyisi investoida ensin tuhansia euroa maksavaan uuniin.
– Kurssimaksulle saa siis todella vastinetta. Saan kansalaisopiston kurssilla muutamalla kympillä opetuksen, tilat ja mahdollisuuden käyttää uunia. Materiaalihinta tulee kurssimaksun päälle, mutta erilaisten savien ja lasitteiden hankkiminen on halvempaa opiston kautta.
Eikä yhden lukukauden tuotos suinkaan jää yhteen ruukkuun. Viime keväänä Pulkkinen valmisti neljä isoa ruukkua, kolme hedelmävatia sekä näiden jämäpaloista tuikkukippoja ja parisuhdepelinappuloita.
– Opettajamme esimerkin mukaisesti en heitä ikinä materiaaleja roskiin. Parisuhdepelinappulat ovat pieniä, lasitettuja palluroita, joissa on keskellä reikä. Sen läpi kulkee naru, jonka voi kiinnittää klipsillä esimerkiksi avaimiin. Ideana on, että pelinappula annetaan puolisolle jonkin rakkaudellisen teon yhteydessä omien voimavarojen mukaan. Se palautetaan puolisolle jälleen rakkaudenteolla. Pariskunta voi itse päättää, onko palautukseen aikaa esimerkiksi vuorokausi tai viikko, hän selittää.
Tekniikat tutuiksi kurssilla
Saviesineen valmistusprosessi alkaa oikeantyyppisen saven valinnasta, minkä jälkeen savea vaivataan ja muotoillaan eri tekniikoilla. Suosittuja ovat esimerkiksi makkara- ja levytekniikka.
– Savea painellaan ja muotoillaan käsin. Sen jälkeen sitä voi veistellä eri työkaluin. Kuppeja, ruukkuja ja maljakoita myös dreijataan. Opistollamme on nykyään sähködreijat aiempien poljettavien dreijojen sijaan.
Kun esine on saatu haluttuun muotoon, se kuivatetaan hyvin. Savi kutistuu kuivuessaan. Niinpä palat irtoavat, jos eri tahtiin kuivuvia liitoksia on paljon.
Kuivatut saviesineet raakapoltetaan ennen lasitusta, jotta niistä saadaan kovia ja kestäviä. Lasituksen jälkeen ne poltetaan vielä uudelleen korkeammassa lämpötilassa.
– Savella on muisti. Kaikki, mitä sille on tehty, näkyy lopputuloksessa. Eri savet ja lasitteet vaativat eri lämpötiloja. En olisi tiennyt tätä, ellen olisi oppinut näitä ja monia muita teknisiä tietoja kurssimme opettajalta, Pulkkinen kiittää.
Suosikkina raku-poltto
Polttotekniikoita on useita. Vanhin niistä on Egyptissä jo tuhansia vuosia sitten käytössä ollut maakuoppapoltto. Pulkkisen suosikki on perinteinen japanilainen raku-poltto.
– Siinä lasitteet halkeilevat, ja lasitteen rautaoksidista voi muodostua upeita värejä ja vaikkapa tähtisumua. Jälki on tarkoituksella rajua ja roisia, hän kuvailee.
Raku-keramiikkaa ei voi käyttää elintarvikkeiden kanssa, koska rautaoksidit ovat myrkyllisiä ja halkeamat voivat kerätä bakteereita. Mutta koristekäytössä ne ovat upeita!
Tekniikoista ja materiaalien ominaisuuksista ei tarvitse olla tietoa kurssille tullessaan. Kiinnostus keramiikkaan riittää. Tieto ja taidot karttuvat opettajan ohjauksessa.
Mitä parhainta terapiaa
Pulkkisen ei tarvitse kauan miettiä, mikä hänet vetää vuosi toisensa jälkeen keramiikkakursseille.
– Käsien lyöminen saveen on mitä parhainta terapiaa. En mieti silloin mitään muuta, vaan pääsen flow-tilaan. Jos minulta jää yksikin kurssikerta väliin, alkaa tulla vierotusoireita ja huomaan pinnan kiristyvän. Luova tekeminen on hyvä keino irtautua arjesta. Se nollaa pään totaalisesti, hän toteaa painokkaasti.
Teksti: Sari Alhava, kuva: Pekka Pohjoispää / Mediapaja, kuvat töistä: Kari Pulkkinen
Kansalaisopistojen syksyn kurssit löydät valtakunnallisesta kurssihausta osoitteesta https://kurssit.kansalaisopistot.fi/. Tervetuloa kurssille!
