K-60-Popkuoro harjoittelee Rovaniemen kansalaisopistossa.
Koko kevätkauden harjoittelemme Mariskan ”Suloista myrkynkeittäjää”, josta on otsikossa oleva lausekin. Ei sen vuoksi, ettemme olisi oppineet, vaan jotta nauruhermomme oppisivat pysymään kurissa. Totta on, että päättäjäisjuhla lähestyy, mutta ne sanat? Opettele!
Emme ole teinejä enää. Me Rovaniemen kansalaisopiston K-60-Popkuoron rouvat olemme laulun harrastajia, joilla on kuorotaustaa toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Keski-ikä huitelee jo tuolla senioripuolella, mutta vauhti se vain kiihtyy.
Toni, joka on meidän kaikkien lemmikki, on kuoronjohtajamme. Emme takuulla hevin hänestä luovu! Joskus hän toteaa kipakasti:
–No niin ladyt, jos viikon tapahtumat on käsitelty, siirryttäneen varsinaiseen työhön, vai? Otetaanpa näin aluksi Anna Erikssonin ”Ei se mennyt niin” ja sitten siirrytään ”Vanhalle veräjälle”.
Kolmisen vuotta hän on meitä kestänyt, ja hyvin on mennyt, me rouvat tuumaamme. Harjoittelemme rohkeasti Mariskan laulua, vaikka yksi meistä jo puolustelikin, ettei voi laulaa lentävänsä Rioon, koska pelkää muutenkin lentämistä. Kyllä hän sitten lupasi yrittää, kun huomautimme, että hän voisi laittaa silmilleen kilolasit, jottei näkisi niin tarkasti koneesta alas, eikä näyttämöltäkään putoaisi! Huumorin kukka on se hauskin kukka, ja näin myös K-60-Popkuorossamme.
Teksti ja kuva: Enni Yliraudanjoki, Rovaniemen kansalaisopisto
