Olen poikkeusaikojen lapsi. Sota-ajan synnyttämä, jälleenrakennusajan kasvattama. Noiden ajanjaksojen vaikuttavin asia oli säännöstely ja puute. Koulukin oli ”säännösteltyä”. Vuonna 1947 täytin seitsemän vuotta, alkoi oppivelvollisuus ja kansakoulu. Se oli ns. supistettu koulu. Alakoulua syksyllä kaksi viikkoa, keväällä toiset kaksi. Talven opiskelivat yläkoululaiset. Koululla ei ollut omaa rakennusta, vaan opiskelu tapahtui erään talon isossa tuvassa. Kesällä 1948 rakennettiin uusi koulu, joten toiselta luokalta alkaen sain käydä koko lukuvuoden kestävää koulua. Koulun käynti oli minulle mieluista ja kohtalaisen helppoa. Opit kai menivät perille, koska kaksi opettajaa ja yksi koulun johtokunnassa toiminut emäntä kävivät kotimökilläni suosittelemassa minun lähettämistäni oppikouluun. Oppikoulua ei ollut omassa kunnassa, eikä se ollut silloin edes oppilaalle ilmainen. Isäni, vakaa metsätyömies, totesi että ei riitä rahat oppikouluun. Asia oli sillä selvä, ja ura urkeni isän mukana propsimetsään noin kymmenvuotiaana, aina kun oli koulusta lomaa. Sinne metsään hautautuivat haaveet korkeammasta koulutuksesta. Voi kai sanoa, että se oli sinä aikana köyhän lapsen kohtalo. En ole katkera, sillä olen elänyt hyvän elämän. On hyvä puoliso, ihanat lapset ja lasten lapset, oli mielekäs, haastava työ. Suomalainen yhteiskunta on tähän asti kehittynyt hyvään suuntaan, koulutus on tasa-arvoistunut, on kehitetty kansalaisopisto, ym.
Hankasalmen kansalaisopisto täyttää vuonna 2017 viisikymmentä vuotta. Olen ollut sen toiminnassa mukana tavalla tai toisella yli neljäkymmentä vuotta. Aluksi oppilaana kuvataidepiirissä, myöhemmin kielipiireissä, nyt viimeiset kymmenkunta vuotta opettajana taideveistopiirissä. Veistämme, vuoleskelemme upeita puureliefejä.
Olen suhtautunut myönteisesti, ihaillen, kansalaisopistoon alusta alkaen. Kansalaisopisto on antanut meille poikkeusaikojen kasvateille mahdollisuuden elinikäiseen opiskeluun ja harrastuksiin. Tuon asenteeni vaikuttavimpana alkulähtökohtana on varmaankin lapsuus- ja nuoruusajan epäoikeudenmukaiseksi koettu koulusysteemi. Elämänkoulun kokemukset ovat jalostaneet tuota asennetta koko elämää ja ihmiskuntaa koskevaksi tasa-arvon puolustamiseksi. Koska tasa-arvoinen, kaikille elämisen mahdollisuuden, toimeentulon ja koulutuksen turvaava yhteiskunta turvaa myös yhteiskuntarauhan. Toivottavasti nykyinen säästöbuumi ei kovin paljon kurita tasa-arvoa.
Minun lapsuusaikani koulutusvajetta voi perustella resurssien puutteella ja köyhyydellä, jonka taltuttamiseksi jokaisen kynnelle kykenevän oli lähdettävä oikeaan tuottavaan työhön. Tällaista tarvetta nykyisenä vaurauden aikana ei pitäisi olla.
Toivon ja rukoilen, että ihmisyys selättäisi ahneuden.
Toivotan onnea viisikymmentä vuotta täyttävälle Hankasalmen kansalaisopistolle.
Teksti: Olavi Viikki, Hankasalmen kansalaisopisto
Kuva: Wikipedia / Zache
