Mitä kansanmusiikki on? Naantalin kansalaisopiston kansanmusiikkikurssilla ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.
Luokassa istuu mukavan näköinen joukko ihmisiä erilaisten instrumenttien kanssa; löytyy muutama kitara, jokunen haitari, pari viulua ja mandoliini. Joku soittajista on liki ammattimuusikko, kun taas toinen on etsinyt vanhan soittimensa jostakin komeron pohjukoilta. Ja sitten vain soittamaan. Ensimmäistä kappaletta soitettuamme joku esittää sen pohjimmaisen kysymyksen: ”Mitä kansanmusiikki on?”
Niin, sitähän tänne on tultu opettelemaan. Vastaus ei ehkä ole aivan yksiselitteinen, mutta eiköhän tämäkin asia selkene lukuvuoden aikana.
Kevääseen mennessä ryhmäämme on liittynyt muutamia uusia soittajia ja osa soittajista on päätynyt vaihtamaan soitintaan. Soittimista löytyy nyt myös huuliharppu, ukulele, tenoribanjo ja rytmisoittimia. Näillä soittimilla saisi aikaan melkoisen sekametelisopan, mutta soitto kulkee melko sopuisasti. Lukuvuoden loppuun mennessä saldona on toistakymmentä harjoiteltua kappaletta. Nyt pitäisi vain päästä keikalle!
Pian olemmekin yhtenä esiintyjänä paikallisen yhdistyksen järjestämässä konsertissa. Jännittää kyllä hieman.
”Soittakaa hyvällä meiningillä ja pitäkää hauskaa ”,
on minun viime hetken ohjeistukseni. ”Ja sitten lähtee; yks, kaks ja kolome ja neljä…” Ja mikä meininki ryhmällä onkaan. Kaikilla on suu hymyssä, soittimien kanssa jammaillaan ja se tunnelma mikä ryhmästä välittyy, on nimenomaan hyvä meininki. Kevään saldoon voi siis vielä lisätä erittäin hyvin onnistuneen keikan. Tästä on hyvä jatkaa innolla eteenpäin. Harmi vain, että välissä on pitkä kesäloma.
Teksti: Anna Janka-Murros, Naantalin opiston tuntiopettaja
Kuva: Aimo Ruisniemi
