Kansalaistaitoviikko tarjosi loistavan tilaisuuden lähteä kyselemään ihmisiltä, mitä he pitävät nykyajan kansalaistaitoina ja millaisille uusille taidoille ja kyvyille voisi olla tulevaisuudessa käyttöä. Lisäksi olin utelias tietämään, oliko kansalaisopiston toiminta ihmisille tuttua ja oliko heidän tullut käytyä kansalaisopiston kursseilla jossain vaiheessa elämäänsä.

Kansalaisopistot.fi -sivuilta löytyvä kansalaistaidot-palapeli toimi mainiona pelin avauksena keskustelulle. (Ohessa kuva palapelistä. Pääset tarinaan mukaan sen avulla.)

Kyselin kohtaamiltani kanssakulkijoilta, mitä heidän mielestään on kansalaistaito, ja mitä taitoja palapelin symbolit voisivat edustaa. Halusin tietysti myös erittäin uteliain mielin kuulla, mitä ihmiset ehdottaisivat tulevaisuuden kansalaistataidoiksi ja mikä symboli sitä voisi edustaa.

Jalkauduin neljän päivän aikana eri puolille Oulua: auringon hellimään Ainolan puistoon, historiaa huokuville Kasarmin kaduille, Valkean kauppakeskukseen ja Pohjankartanon monitoimitaloon.

Sain kohdata monia ihanan tuumivia ilmeitä: jaa, eikös nuo naamiot ole teatteria? Jakoavain? Jakoavain ja käden taidot – miten paljon olisi halua itse korjata, mutta nykyään kaikki tuotteet on valmistettu niin, että jokaiseen mutteriin tarvitaan oma asiantuntija. Mitä voi tehdä enää itse? Häviääkö kansalaisilta vähitellen omat mahdollisuudet edes korjata mitään itse? Kyllä nykyään tehdään kaikki vempaimet ja varsinkin tekniset laitteet niin moniosaisiksi, jotta niitä vaikea itse korjata – pitää jopa pienenkin osasen asiantuntija olla! Keskustelua käytiin useampaan otteeseen eri tahoilla siitä, kuinka monet laitteet on tehty kestämään vain muutaman vuoden ajan. Jos laitteen korjaus on mahdotonta, on pakko ostaa tilalle aina uusi.

Palataanpa vielä naamioihin. Teatteri, ainakin kulttuuri? Edelleen kulttuuri nousee esiin ja suurennuslasilla löydämme ’”kulttuurisen kestävyyden” isomman Kestävän elämäntavan taidot – taitoryhmän alta – saanee kelvata tähän kulttuurin nälkään tämä. Onhan se sentään kestävää laatua, se kulttuuri, naurahdamme hyväntuulisesti.

Tässä vaiheessa paljastan lukijallekin, että minulla oli mukanani toinenkin Kansalaisopistot.fi -sivustolta kopioitu palapeli. Tämän toisen palapelin avulla pääsin syventämään keskustelua kanssaihmisten kanssa ja moni yllättyikin, että ”näinkö paljon näitä taitoja onkin!”

Mielenkiintoista oli, että yhtäällä nuori alakoululainen miettii ensiaputaidon olevan kansalaistaito, toisaalla jo elämää enemmän kokenut nimeää tärkeäksi kansalaistaidoksi elvytyksen. Vääjäämättä ajatukset vievät molemmissa vastauksissa huolenpitoon kanssaihmisestä. Empatia ja sympatia?

Tietotekniset taidot korostuivat päivien aikana monin eri tavoin. Olisi osattava digitaitoja enemmän, erotettava ehdottomasti toisistaan tekoäly ja ihminen; eli se kumpi puhuu milläkin hetkellä. Kenties symboli voisi olla puoliksi ihminen ja puoliksi robotti? Mutta kyllä internet on tarpeellinen monessa – liikuntarajoitteinen läheinenkin saa maailman tapahtumat kotisohvalla istuessaan livenä syliinsä neljän seinän sisällä. Vielä kun osaisi ja muistaisi aina niitä päivityksiä asentaa, noh onneksi lapsenlapset osaavat!

Entäpä tulevaisuuden kansalaistaidot? Kyllä moni mietti teknologian taituruuden suuntaan ja tietoteknisiin kilpajuoksuihin, joissa kansalainen yrittää pysyä jatkuvan ja kiihtyvän tietoteknisten vaateiden mukana ja tahdissa. Elinikäinen digivalmiustaito? Useampi kansalainen sen sijaan ilmaisi tulevaisuuden taitojen liittyvän sosiaaliseen aspektiin ja toisen kunnioittavaan kohtaamiseen. Olisi puhuttava ystävällisesti ja autettava toista. Demokratiataidot! Iso merkittävä esiin nosto: eriarvoisuuden vähentäminen tulevaisuudessa! Kommunikointitavat ja -menetelmät, niitä voisi kyllä vielä kehittää monin eri tavoin, jos vain mahdollista.

Olisivatko viestintätaidot, kommunikointi ja sosiaaliset taidot tulevaisuuden taidoista ne arvokkaimmat? Pitääkö aina olla jotain ihan uutta? Uutta ei ole nähdä itseluottamus yhtenä tärkeänä kansalaistaitona, sen nosto tulevaisuuden kansalaistaidoksi voi osoittautua kulta-aarteeksi. Kaikki muuttuu nopeasti eikä kukaan pysty hallitsemaan muutosta yksin, kuten moni totesi.

Tulevaisuuden taitojen pohdinnan aikana ehkä yksi pysäyttävin hetki oli, kun puistonpenkillä mietteliäänä istuva totesi: ”Kun saa katsella kukkia!” Huoli siitä, että rakennetaan taloja puistoalueen päälle, oli käsin kosketeltava. Luontoyhteys? Kauneuden havainnointikyky? Toisaalla kiireinen etätyötä paljon tekevä koiranulkoiluttaja mietti, että voisipa tehdä niin kuin koira: hitaasti ja laadukkaasti tutkia ympäristöä, ihmetellä asioita, nuuhkia nurmikkoa ja katsella padon nostattamaa tulvaa.

Jälkeenpäin tätä kirjoittaessani mietin, että Kansalaistaitopalapelit -kuvat olivat erittäin hyviä keskustelun avaajia. Muistan menneisyydestä, että palapeliä kootessa hyvä neuvo oli aloittaa reunapaloista. Tämä oli varmasti hyvä ohje ja palapeli tuli koottua. Mutta kenties yksi lähestymistapa kansalaistaitoihin voisi olla se, että pala kerrallaan jokainen rakentaa omaa osaamistaan, jolloin jokainen uusi taito liitetään oman palapelikokonaisuuden osaksi. Kun nuori nimeää ruoanlaiton kansalaistaidoksi, se olisi yksi palanen. Sen jälkeen hän voisi liittää siihen seuraavan palan, vaikka hygienian. Kokonaisuus rakentuisi ilman reunoja ja kehyksiä, pala palalta eri suuntiin edeten, niin kuin tulevaisuuskin. Ja kas, liitymme samalla toisiimme palapelin eri ulokkeilla.

Lopuksi vielä muutama sananen kansalaisopiston tunnettavuudesta ja siitä, olivatko ihmiset kursseilla käyneet. Moni oli käynyt yksittäisiä kursseja joskus vuosia sitten mutta nyt ei ole tullut käytyä. On omia liikuntaryhmiä ja eri yhdistysten järjestämiä kursseja esimerkiksi kokkaukseen liittyen. Jotenkin liikuttavaa oli, että Oulu-opisto kyllä tiedettiin, jotenkin, ’silleen’ mutta esimerkiksi nuorille (jopa saman katon alla Pohjankartanossa) opiston toiminta oli hämärän peitossa.

Jos en nyt ihan palopuhetta pitänyt (alkaen kansalaisopistotoiminnan historiasta), niin ainakin sain mahdollisuuden kerrata, antaa aivan uutena tietona, mitä kaikkea kansalaisopisto voi merkitä kuulijalle. Vilahtipa sanat ’vapaa sivistystyö’ ja ’elinikäinen oppiminenkin’ lauseissani. Pyysin myös kuulijaa vierailemaan Kansalaisopistot.fi -sivuilla ja tekemään siellä Kansalaistaidot kuntoon -testin. Oli niin makoisa ja paljon puhuva muistisääntö antaa: kirjoita hakusanaksi ’kansalaistaidot kuntoon’ ja pääset suoraan testisivulle.

Miten kannustaa ja rohkaista kansalainen toimijuuteen? Kannustaa jokaista rakentamaan kansalaistaitojen palapeliään juuri itselleen sopivalla tavalla, ajan ja elämänkulun mukaisesti. Tämän erittäin pienen otannan, mutta monella tavoin arvokkaiden kohtaamisten myötä totean: tehkäämme kansalaisopistot entistä näkyvämmiksi, sillä tarvitsemme vielä paljon tunnustusta ja tunnistamista.

Oulu-opiston työharjoittelija Helena
Oulussa 10.9.2025

Jo Platonin ajoista on puhuttu taidoista, mutta itse taidon määrittely on edelleen avoin ja keskustelun kohteena. Miten taitoja opetetaan, opitaan ja harjoitellaan? Kuinka paljon taidot tai taipumukset taitoihin periytyvät? Miksi toisella on peukalo keskellä kämmentä ja toinen tekee mitä tahtoo? Millainen on lapsuuden ja nuoruuden elin- ja oppimisympäristön merkitys taitojen osaamisessa? Milloin kehittyy taitojen oppimisen itsetunto ja kuinka paljon se vaikuttaa taitojen oppimiseen myöhemmin? Millä sanoilla ja teoilla voimme kaikki kannustaa toisia ja itseämme taitojen oppijoiksi?

1990-luvun alussa filosofi Ilkka Niiniluoto (1992) esitti huolensa siitä, ovatko taidon eri alueet (kulinarismista runouteen, miekkailusta järkeilyyn) liian erilaisia, jolloin mitään yhteisiä piirteitä ei olisi löydettävissä. Tätä kirjoittaessani haluan kuitenkin uskoa siihen, että taidoissa ja niiden oppimisessa on kuitenkin paljon yhteistä, jonka perusteella taitoja voidaan opettaa, harjoitella ja oppia. Tärkeää on myös itsearvioida ja saada palautetta omien taitojen edistymisestä, ja erityisesti siitä mikä on taidon harjoittelussa ja oppimisessa minulle riittävää ja mitä tavoittelen.

Taitoon kuuluu taidon tietoja, taidon sisältötietoja ja hiljaista tietoa

Antiikin aikana tieto ja taito olivat hyvin lähellä toisiaan. Suomen kielessä tieto on alun perin tarkoittanut tien tuntemista. Tieto on jotain sellaista, joka vie perille. Taito voidaan määritellä pysyväksi tekemisvalmiudeksi erotuksena satunnaisesta puuhastelusta. Pysyvä tekemisvalmius edellyttää harjaantumisen lisäksi tietoja. Esimerkiksi kansalaisopistossa tehtävät esineet, taulut, käsityöt eivät ole pelkästään käden työtä, vaan niiden valmistaminen edeltää erilaisia tietoja taidosta ja taidon kohteena olevista materiaaleista, välineistä, aineista ja niiden käytöstä eli taidon sisältötietoja.

Aristoteleen mukaan taito eroaa selkeästi pelkkään kokemukseen pohjautuvasta osaamisesta tai satunnaisesta puuhastelusta, sillä taitoon liittyvä tieto on täsmällistä, yleistävää ja selityksiä antavaa. Taidon haltijat tuntevat yleisperiaatteita ja vaikuttavia syitä ja pystyvät siksi myös opettamaan taitoja toisille verbaalisen kommunikoinnin avulla. Kansalaisopistossa opettajilla ja myös monilla opiskella on taitojen yleisperiaatteita ja he voivat opettaa taitoja toisilla niin kertoen, kuvaten kuin näyttäen, vaikka aina ei ole ollenkaan helppoa sanoittaa taitoja.

Kiinnostus taitoon on 2020-luvulla lisääntynyt eri tahoilla niin opetukseen, oppimiseen, työelämään, hyvinvointiin kuin harrastuksiin liittyen. Erilaisia kansalaisopistoissa opettavia ja opittavia taitoja ovat esimerkiksi laulaminen, jooga, maalaaminen ja erilaiset käsityöt. Näihin edellä mainittuihin taitoihin sisältyy taitoon liittyviä tietoja kuten nuottien lukeminen, oikea hengittäminen niin laulamisessa kuin joogassa, akvarellipaperin työstäminen ja erilaisten silmukoiden tekeminen. Lisäksi erilaiset taidot sisältävät myös taitoon sisältyviä sisältötietoja, esimerkiksi nuotit, sopiva joogamatto, akvarellivärit ja -paperit sekä erilaiset langat ja koukut virkkaamisessa.

Erityisesti oman itsensä kehittämisen ja yhteistyön taidot näyttäytyvät selvästi esimerkiksi tulevaisuuden taitoja käsittelevissä tutkimuksissa ja kirjallisuudessa. Psyykkiset taidot, kuten itseluottamus, keskittyminen ja motivaatio, ovat ominaisuuksia, joita nyky-yhteiskunnassa odotetaan enemmän kuin koskaan ennen. Kansalaisopisto tarjoaa oppimisympäristön, jossa voi oppia ja harjoitella käden taitojen ja muiden taitojen lisäksi myös psyykkisiä taitoja yhdessä toisten kanssa.

Psyykkisten taitojen ja suorituskyvyn yhteys on tullut myös viime aikoina esille. Suomalaisten tutkijoiden Arajärven ja Thesleffin (2020) mukaan suorituskykyyn vaikuttavat psyykkiset taidot, psyykkiset ominaisuustaidot ja psyykkiset ominaisuudet. Jos esimerkiksi tavoitteena on harjoitella sietämään paremmin kritiikkiä, on tarvittava psyykkinen ominaisuus “itsetunto”, ominaisuustaito “itseluottamus” ja taito “rauhoittuminen”.

Kansalaisopistossa opetettavien ja opittavien taidoissa voidaan määritellä olevan neljä osaa: taito, taitotieto ja taidon sisältötieto sekä hiljainen tieto. Taitotiedot ovat taitoon liittyviä toiminnan ja tekemisen kuvauksia esimerkiksi suunnitteleminen, joka tarkoittaa ohjattua ajatustyötä, jossa tavoitellaan jotakin lopputulosta. Taito itsessään tulee esille tekemisessä ja toiminnassa, kun taitotiedot ja sisältötiedot yhdistyvät.

Mielenkiintoisin näistä taidon osa-alueista on hiljainen tieto, johon liittyy myös taidon opettamisen haasteet. Kansalaisopistossa on paljon hiljaista tietoa niin opettajilla kuin opiskelijoilla. Filosofi Michael Polanyi (1966) kiteytti hiljaisen tiedon seuraavasti: Me tiedämme enemmän kuin pystymme kertomaan. Hänen mukaansa hiljaista tietoa voidaan välittää jäljittelyn (imitation), identifikaation (identification) ja tekemällä oppimisen (learning by doing) kautta. Taito on sanoin ilmaisematonta tietoa, joka ilmenee toiminnassa. ”Tietää kuinka” ja ”osata” eivät aina merkitse samaa asiaa. Osaamisesta ei myöskään aina seuraa kykyä kertoa tai tietää, kuinka jokin asia tehdään.

Taito ikään kuin tallentuu tekemisen ja näkemisen kautta kehon muistiin mikä liittyy siten hiljaiseen tietoon. Perheissä ei useinkaan tietoisesti opeteta ruoanvalmistusta lapsille, mutta lasten muutettua omaan talouteen paljastuu kuitenkin se, miten monet ruoanvalmistuksen ja siivoamisen taidot ovat sisäistyneet ja siirtyneet aivan kuin huomaamatta sukupolvelta toiselle myös tärkeinä arvoina. Siinä nuoret parit sitten käyvät tinkaa, miten se perunsasose tehdään oikein tai lakanat sileytetään vai sileytetäänkö ollenkaan?

Pottuvoin tekeminen edellyttää taitoja, mutta miten tehdään oikea pottuvoi?

Monella täällä Sallassa asuvalle ja matkailevalle on tuttu paikallinen pottuvoi eli perunasose. Useimmilla meistä on jossakin saatua opetusta ja erilaisissa tilanteissa havainnoitua tietoa ja taitoa siitä, miten se oikea pottuvoi tehdään.

Pottuvoin tekemisessä tarvittavia taidon tietoja ovat:

• taito suunnitella pottuvoin valmistaminen huomioiden aika, paikka ja ruokailijat
• taito valita oikea perunalajike ja oikeat työvälineet,
• taito pestä, kuoria ja lohkoa perunat,
• taito keittää perunat sekä soseuttaa niin, että soseesta ei tule paakkuista, liisteriä tai sosekeittoa
• taito maustaa perunasose niin, ettei soseesta tulee mautonta
• taito laittaa perunasose tarjolle houkuttelevasti oikean lämpöisenä ja jonkin pääruoan lisäkkeenä.

Tästä edellisestä kehittyy jo monta ns. oppiriitaa oikeasta pottuvoista, esimerkiksi

• vain puikuloista tulee oikea pottuvoi (kuorineen keitettynä vai kuorittuna; kuumaan veteen vai kylmään veteen kiehumaan),
• voita se olla pitää, eikä mitään kissanrasvaa,
• sipulia (ruskistettuna tai ei missään nimessä sipulia),
• puolet voita ja puolet pottuja, eiku tilkka kermaa….
• pottuvoi soseutetaan pottukurikalla, survimella, vatkaimella…
• pottuvoi on käristyksen lisäke ja eikä missään nimessä olekkaan, kun se on Naruskan lohen lisäke…

Pottuvoin valmistamisessa taidon sisältötietoja ovat soseeseen soveltuvat perunalajikkeet, nesteet (vesi, erilaiset maidot, erilaiset kasvijuomat), rasvat (kasvi- ja eläinrasvat), mausteet, välineet ja koneet sekä ravintoaineisiin, elintarvikkeisiin ja ruokalajeihin liittyvät tiedot. Tässä ajassa on hyvä muistaa, että erilaisia ruokarajoitteita ja ruokavalioita tulisi huomioida ja valmistaa pottuvoi kasvismaitoon ja kasvisrasvaan. Nimittäin maidolle allergisella ja vegaanilla jää pottuvoi syömättä, jos pottuvoi on tehty punaseen maitoon ja voihin.

Pottuvoin tekemisiin sisältyy myös hiljaista tietoa, jota ei ole vielä määritelty tai ei välttämättä voida määritellä tai sitä ei osaa sanoittaa miksi toimii niin kuin toimii. Hiljainen tieto näkyy niin perunasoseen tekemisessä eli taidossa kun siihen sisältyvissä taidon tiedoissa ja sisältötiedoissa.

Muuten. Sitä oikeaa pottuvoita ei ole olemassakaan. Pottuvoihinkin kietoutuu meidän elämän kokemukset, elinympäristöt ja arvot. Tärkeää onkin oppia niitä psyykkisiä ja sosiaalisia taitoja, ettei jää kaikilta koko pottuvoi syömättä kun mielensä pahoittaa. Erilaisia pottuvoin tekijöitä mahtuu tähän maailmaan.

Taitojen harjoittelu

Taitojen oppimisessa harjoittelulla on suuri merkitys. Tietämisestä pitääkin siirtyä taitamiseen ja ne ovatkin kaksi eri asiaa, vaikka liittyvätkin toisiinsa. Harjoittelusta tiedetään, että pelkkä toisto riittää vain tiettyyn saakka. Tällöin tehdään mallin mukaisesti esim. villasukat, joiden tekeminen edellyttää taidon tietoon kytkeytyvään tietoon paneutumista; tarvitaan taidon tietoa, miten kantapää tehdään ja miten kavennetaan. Lisäksi tarvitaan taidon sisältötietoa siitä millaiset puikot ja lanka hankitaan villasukkiin. Erilaiset kirjoneule- ja palmikkosukat edellyttävät taidon tavoitteellisempaa harjoittelua ja pyrkimystä taidon kehittämiseen. Opettajan tulee mallintaa ja sanoittaa taitoa, kerätä taitoon liittyvää tietoa, kannustaa ja ohjata, tukea keskittymistä, luoda mahdollisuuksia itsearviointiin, antaa palautetta sekä luoda mielikuvia, mihin suuntaan voi kehittyä.

Myös niin sanotut kriittiset kohdat ovat tärkeitä taidon oppimiseksi ja toiminnan tai tuotteen valmistumiseksi. Monelle villasukkien kantapää on muodostunut kriittiseksi kohdaksi, jonka yli ei tunne pääsevän millään opilla. Kansalaisopiston kursseja tulisikin kehittää kriittisiä kohtia opettaviksi, sillä monen innostus voi laantua kun kurssilla muilla kantapäät sujuvat suit sait.

Kaikki taidot edellyttävät mallin näyttämistä ja havainnollistamista kuvilla, kuvasarjoilla ja videoilla. Myös erilaiset psyykkiset ja sosiaaliset taidot, esimerkiksi kohtaaminen, kuuntelu, keskustelu ja kannustaminen edellyttävät taidon sanallistamista ja havainnollistamista ja paljon harjoittelua.

Näillä sanoilla toivotan kaikille hyvää tulevaa syksyä ja talvea taitojen oppimisen matkalla.

FT, AO Marja Myllykangas
Sivistysjohtaja, Sallan kansalaisopiston johtava rehtori

Kestävän elämäntavan kansalaistaidot ovat tärkeitä, mutta vuoden 2024 kansalaistaitokyselyssä kävi ilmi, että niiden osaaminen koettiin heikoksi. Jopa koko kestävän elämän käsite saattaa arjessa usein kutistua pohdinnoiksi siitä, mihin astiaan mikäkin jäte pitäisi kierrätysasemalla laittaa – tylsää kuin mikä, ja joskus vähän ällöttävääkin, eikö totta?

Mutta kestävän elämän taidot ovat paljon muutakin. Ekologisuus ei ole pelkkää kierrätystä, ja lisäksi kestävyydellä on myös sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen ulottuvuutensa. Parasta on, että kaikissa näissä piilee mahdollisuus hauskaan, luovaan ja mielekkääseen puuhaan. Syksyllä 2025 Katri Pajala vetää Auralan kansalaisopistossa kursseja, joilla liikutaan kaikilla kestävien elämäntaitojen osa-alueilla. Susanna Viherä haastatteli Katria kurssien tiimoilta.

Mikä inspiroi opettamaan tätä aihetta?

Olen parantumaton puuhastelija, ja kaipaan aina jotain pikku projektia käsilleni. Askartelukaupassa minulta saattoi aikaisemmin homma lähteä lapasesta, halusin heti aloittaa tuhat projektia ja hankkia välineet saman tien… rahanpuute usein pelasti ihan typeriltä hankinnoilta, mutta vähitellen alkoi myös ahdistaa uuden tavaran ostaminen – onko se tosiaan välttämätöntä? Me elämme kaikenlaisen materiaalin ympäröimänä, melkein siihen hukkuen, ja alkoi tuntua yhä hullummalta erikseen ostaa upouutta materiaalia pikku puuhiini. Mitä enemmän olen lisännyt kierrätysnäkökulmaa projekteihini, sitä palkitsevampia niistä on tullut. Olen myös kokenut voimaantuvani, kun liityn sukupolvien ketjuun herättämällä vaikkapa kasvivärjäyksen taidon omakohtaisesti eloon. Ja lähiympäristön siivouskin on muuttunut ”aarteenmetsästykseksi”, kun katselen ympärilleni sillä mielellä, mitä hyödynnettävää voisi löytyä. Näitä oivalluksia haluan jakaa eteenpäin, ja olen myös varma, että kaikilla kurssilaisilla on toisilleen samanlaista jaettavaa.

Kenelle kurssit sopivat?

On ehkä helpompi sanoa, että kurssit EIVÄT sovi henkilölle, joka haluaa saada tarvikkeet ja ohjeet valmiiksi pureskeltuina, suoraan nenän eteen kannettuna, sillä juuri mahdollisuuksien omakohtaisesta hoksaamisesta ja oivalluksesta oikeastaan kaikki kestävät kansalaistaidot saavat alkunsa. Kaikilla syksyn kursseilla oman materiaalin kerääminen, valitseminen ja luova käsittely on isossa roolissa. Alkusyksyllä kerätään ihan konkreettisesti retkillä lähiluonnossa, marras- ja joulukuun pimeydessä ollaan enemmän sisätiloissa ja hyödynnetään aiemmin kerättyjä materiaaleja. Ohjaan parhaani mukaan, näytän esimerkkejä siitä, millaiset ratkaisut ovat toimineet minulla ja monilla muilla, ja yhdessä ryhmän kanssa pallotellaan vaihtoehtoja – ideamyllynä ryhmä on aina kokoaan suurempi. Mutta loppujen lopuksi jokainen osallistuja on itse oman projektinsa pääsuunnittelija ja työnjohtaja.

Miksi juuri nämä taidot ovat tärkeitä elämässä?

Vaikkapa kasvivärjäyksen taitoa nykyihminen ei tietenkään tarvitse yhtään mihinkään! Mutta ajattelen, että oman ympäristön mahdollisuuksien huomaaminen, käsillä tekeminen, luova asioiden yhdisteleminen ja myös ryhmässä jakaminen ovat juuri niitä aivan perimmäisiä lajityypillisiä tarpeita ja taitoja, joita meillä ihmisillä on. Niitä kannattaa harjoitella ja niistä kannattaa nauttia. Eikä tämä ole enää nykyään mitään hörhöjen haihattelua – mitä tarkemmin vaikkapa lähiluonnon hyvinvointivaikutuksia tutkitaan, sitä vakuuttavampaa dataa kertyy. Kun liikkuu lähiluonnossa aistit avoimena, opettelee tuntemaan keräiltävien kasvien kasvupaikat tai vaikka siivoaa itselle tärkeän luontokohteen roskista, ja vielä luovasti hyödyntää keräilemänsä materiaalit, antaa itselleen suuren lahjan. Omaan ympäristöön juurtuminen ja luovien ratkaisujen keksiminen käsitöiden parissa ja ryhmän kanssa jakaen synnyttää hyvinvointia laajasti koko elämässä.

Tutustu Katrin kursseihin täällä.

Teksti: Koulutuksen ja viestinnän asiantuntija Susanna Viherä ja Katri Pajala (FM), Auralan Kansalaisopisto
Kuvat: Katri Pajala

Eletään aikoja, joita on vaikea uskoa todeksi. Ei voi enää olla varma, mikä on totta ja mikä tekaistua eli generoitua. Paikallisradion uutistenlukijat tai somehuutelijat eivät kaikki ole oikeita ihmisiä. Netissä olevasta kuvasta saattaa vielä juuri ja juuri erottaa, onko se aito vai feikki. Kiireessä ja tunnekuohussa se menee silti läpi kuin väärä raha.

Nyt olemme jo pari vuotta opetelleet keskustelemaan tekoälyn kanssa. Eri ikäryhmien käyttötavoissa on havaittu eroja. Vanhempi väki käyttää sitä uutena Googlena. On helpompi kysyä omin sanoin kuin keksiä juuri oikeat hakusanat. Nuorison tapa on erilainen: keskustelu on enemmän ajatustenvaihtoa, ja tekoälylle annetaan melkeinpä elämänvalmentajan rooli.

Tekoälyn käytössä pitää ajatella myös ympäristöä. Lentohäpeä vei osan etelämatkailun ilosta, ja tekoälyn käytössä omatuntoa nakertaa se, että yksi kysymys vie saman verran energiaa kuin 20 Google-hakua. Olisiko kohtuullista käyttää vain yhtä välinettä kerrallaan? Esimerkiksi, kun keskustelee tekoälyn kanssa, voisiko samalla olla kuuntelematta musiikkia striimauspalvelusta?

Keskustelussa tekoälyn kanssa on paljon hyvää. Se on aina valmis juttelemaan, kuuntelee tarkasti, ja rohkaisee sekä kannustaa. Siis selkeästi parempi kuin oikea ihminen! Se osaa koota hetkessä suuresta tietovarastostaan ällistyttävän hyviä vastauksia. Sen kanssa on helppo tutustua uusiin asioihin, mennä pintaa syvemmälle, selvittää epäselvät kohdat ja harhautua vaikka mille sivupoluille. Keskustelubotti on aktiivisen ja itsenäisen aikuisopiskelijan paras uusi työkalu. Opit kysymään, ilmaisemaan ajatuksesi selkeästi ja huomioimaan eri näkökulmia. Näitähän opetusalan väki kutsuu metataidoiksi.

Vaikka tekoäly ei pysty kokemaan tunteita, se osaa puhua niistä hämmästyttävän hyvin. Ero on siinä, että ihmisellä kaiken perustana ovat keholliset signaalit ja niiden synnyttämät tunnereaktiot. Näiden päälle rakentuvat muisti, ajattelu ja kieli. Tekoäly puolestaan lähestyy asiaa ylhäältä alas: se analysoi kieltä, etsii merkityksiä ja asiayhteyksiä, ja liittää ne tunteiden kielellisiin kuvauksiin. Vaikkei tekoälyllä ole kehoa eikä se saa sieltä signaaleja, se osaa keskustella tunteista täysin uskottavasti. Se on opetettu tieteellisillä julkaisuilla, kulttuurituotteilla ja muulla ihmisten verkkoon jakamalla sisällöllä.

Yle uutisoi taannoin tutkimuksesta, jonka mukaan tekoälyllä toteutettu lyhytterapia-äppi tuotti lähes yhtä hyviä hoitotuloksia kuin ihmisterapeutin antama hoito. Varmaankin tällainen terapia-äppi piti ensin kouluttaa tutkimustiedolla yleisimmistä mielenterveysongelmista, kuvauksilla terapeuttisen keskustelun tavoitteista ja menetelmistä – esimerkiksi potilasta lempeästi ohjaavilla kysymyksillä.

Pian tekoälyn kanssa keskustellaan suoraan puhumalla, ja myös vastaukset saadaan puhuttuina. Silloin et enää tiedä, soittaako sinulle oikea lehtimyyjä vai botti. Kohta ruudulla näkyy myös kasvot, puheeseen synkronoidut suunliikkeet, ilmeet ja eleet. Siinä on jo vaikea olla pitämättä tekoälyä persoonana. Jollain lailla elävänä olentona.

Tekoälyn hiipiminen arkeen pakottaa meitä olemaan tarkkana. Sitä olemme onneksi jo opetelleet. Emmehän me enää usko kauppojen tarjousprosentteja, valtiollista propagandaa emmekä poliitikkojen vaalilupauksiakaan.

Tekoäly ei silti ole ystäväsi. Se ei tunne sinua pidemmältä ajalta, eikä väitä vastaan, vaikka olisit kuinka väärässä. Jos se ei tiedä, se keksii asioita ihan omasta päästään. Vastuu on kuulijalla, ihan kuin juttelisit savolaisen kanssa. Tekoälyn voi ajatella satunnaiseksi vieruskaveriksi pitkällä lentomatkalla. Matka menee mukavammin, kun juttelee ja huolien jakaminen keventää mieltä. Silloin voi elää kuin elokuvan kohtauksessa: tuntea yhteyden ohikiitävässä hetkessä.

Teksti: Apulaisrehtori Olli Ruohomäki, SASKY Petäjä-opisto
Kuva generoitu tekoälyllä.

Kansalaisopistot ovat kuntien monitoimityökalu – yli 170 opiston verkosto, joka tarjoaa ratkaisuja hyvinvointiin, oppimiseen, osallisuuteen, työllisyyteen ja kotoutumiseen. Vuonna 2025, kuntien vastuun laajennuttua työllisyydenhoitoon ja kotouttamiseen, kansalaisopistojen roolia palveluiden tuottajana on syytä vahvistaa.

Kansalaisopistot tarjoavat kaikille avoimen väylän elinikäiseen oppimiseen – digitaidoista kieliin ja käsitöistä koodaukseen – ilman muodollisia vaatimuksia. Monet opistot tarjoavat myös opintopisteytettyjä kursseja, joita voi hyödyntää esimerkiksi työnhaussa tai muissa opinnoissa.

Suomessa on yhä jopa 310 000 aikuista, joilla on puutteita perustaidoissa (PIAAC 2024). Kansalaisopistot ovat eturintamassa vahvistamassa näitä taitoja, tarjoten mm. maahanmuuttajille, työttömille ja ikäihmisille turvallisen paikan oppia, osallistua ja löytää uusia voimavaroja.

Kotoutumisen ja työllistymisen tukena

Kuntien uusi laajempi vastuu kotoutumisesta edellyttää muutakin kuin viranomaispalveluja. Kansalaispistojen vankka kokemus maahanmuuttajaopetuksesta takaa osallistujille joustavan ja yksilöllisen tuen. Lisäksi opistot tuntevat paikalliset toimijat, joten kotoutumiskoulutus voidaan sitoa luontevasti maahanmuuttajan arkeen. Kansalaisopisto on usein myös osa tuttua ympäristöä, mikä madaltaa kynnystä osallistua opintoihin.

Kotoutuminen tai työllistyminen tapahtuvat harvoin yhdellä toimenpiteellä – ne vaativat aikaa, luottamusta ja yksilöllistä polutusta. Kansalaisopistoissa voidaan tunnistaa piilevää osaamista, tarjota täsmäkoulutuksia ja vahvistaa oppimisvalmiuksia. Samalla opiskelu ohjaa osallistujia määrätietoisesti kohti jatko-opintoja tai työelämää.

Sinnikäs ja monipuolinen kumppani

Kansalaisopistojen valtionosuudet joutuivat leikkuriin pari vuotta sitten, ja nyt opistoja uhataan jälleen uusilla säästöillä. Rahoituksen epävarmuus on koetellut opistoja, mutta samalla se on muokannut niistä sitkeitä ja ratkaisukeskeisiä toimijoita. Opistoissa osataan priorisoida, ratkaista ongelmia ja etsiä kumppanuuksia.

Kansalaisopistot ovat kunnille ketteriä kumppaneita ja monipuolisia ja kustannustehokkaita palveluntuottajia. Ne voivat ottaa vastuulleen kotoutumista, työllisyyttä, hyvinvointia ja osallisuutta tukevia tehtäviä, kunhan niiden rahoitus on turvattu. Juuri nyt tarvitaan rohkeutta monipuolistaa rahoitusmalleja ja rakentaa uusia kumppanuuksia kuntien, hyvinvointi- ja työllisyysalueiden sekä yritysten ja järjestöjen kesken.

Teksti: Heinolan kansalaisopiston rehtori Sirkka Suomi, Jyränkölän Setlementti ry

Kesän jälkeen tekee hyvää suunnata katse kohti uutta. Kansalaisopistot ympäri Suomen tarjoavat mahdollisuuden aloittaa syksy oppien, oivaltaen ja hyvinvointia vahvistaen. Olipa kyse uuden taidon opettelusta tai tutun harrastuksen jatkamisesta, opistojen monipuolinen kurssitarjonta kutsuu mukaan kaikenikäiset oppijat.

Kansalaisopistoissa voi opiskella muun muassa taideaineita, kieliä, käsitöitä, liikuntaa, kotitaloutta ja tietotekniikkaa. Kymmenien tuhansien lähikurssien lisäksi tarjonnasta löytyy myös yli 2000 verkkokurssia, ja osasta kursseja voi saada opintopisteitäkin. Opistojen laaja kurssitarjonta sisältää kiinnostavaa tekemistä niin ensikertalaisille kuin kokeneemmillekin osaajille. Monet opistot tarjoavat myös taiteen perusopetusta lapsille, nuorille ja aikuisille.

Kansalaisopistot tarjoavat monipuolisia hyvinvointipalveluita, kuten liikunta- ja ravitsemuskursseja, jotka ehkäisevät terveysongelmia ja kannustavat huolehtimaan omasta jaksamisesta. Yli 170 opiston valtakunnallinen verkosto liikuttaa koko Suomea, ja lajeja löytyy moneen makuun. Osallistua voi matalalla kynnyksellä, omien voimavarojen mukaan ja toisinaan verkon välitykselläkin. Kansalaisopistojen toiminta on myös kunnille kannattavaa: jokainen opistoihin sijoitettu euro tuottaa moninkertaisen hyödyn esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen säästöinä.

Kansalaisopistot uudistuvat ajassa ja tarttuvat rohkeasti uusiin haasteisiin. Ne kehittävät toimintaansa jatkuvasti ja pyrkivät vastaamaan kurssitarjonnallaan nyky-yhteiskunnan tarpeisiin. Tällä hetkellä väestörakenteen muutos, erityisesti ikääntyminen, kasvattaa tarvetta saavutettaville ja joustaville oppimisympäristöille, jotka tukevat aktiivista ja merkityksellistä arkea eri elämäntilanteissa.

Valtiovarainministeriön vuoden 2026 budjettiehdotuksen uusissa sopeutustoimissa ehdotetaan silti 20 miljoonan euron leikkausta vapaan sivistystyön rahoitukseen, vaikka vuoden 2024 alussa kansalaisopistojen rahoituksesta leikattiin jo 12,5 miljoonaa euroa. Uusi leikkausesitys on ymmärrettävästi herättänyt huolta kansalaisopistojen tulevaisuudesta.

Kansalaisopistojen liiton toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen kommentoi tilannetta: ”On vaikea ymmärtää, miksi hyvinvointia ja osaamista tuottavaa toimintaa halutaan heikentää. Kansalaisopistot tarjoavat ennaltaehkäiseviä palveluita, jotka säästävät yhteiskunnan sote-kuluja, tukevat ikäihmisten aktiivista arkea ja vahvistavat oppimisen valmiuksia kaikissa elämänvaiheissa. Uudet säästöt iskisivät kovalla kädellä juuri näihin vaikuttaviin ja kustannustehokkaisiin palveluihin.”

Nykyaikana tarvitaan yhä enemmän taitoja, jotka auttavat selviytymään arjessa, työelämässä ja yhteiskunnassa. Kansalaistaitojen, kuten digiosaamisen, kielitaidon ja taloudenhallinnan, merkitys kasvaa jatkuvasti – ja juuri näitä taitoja kansalaisopistot vahvistavat läpi elämän. Syyslukukauden alussa vietetään Kansalaistaitoviikkoja (25.8.–7.9.2025), jolloin järjestetään maksuttomia ja kaikille avoimia tapahtumia eri puolilla Suomea. Lisätietoa löytyy osoitteesta kansalaistaidot.fi, ja keskusteluun voi osallistua somessa tunnisteilla #kansalaistaitoviikko #kansalaistaidot #kansalaisopisto.

Kansalaisopistot.fi -sivustolta löytyy paljon hyödyllistä tietoa: kaikkien Suomen kansalais- ja työväenopistojen yhteystiedot, linkit sähköisiin kurssioppaisiin, valtakunnallinen kurssihaku sekä lisätietoa kansalaisopistoissa opiskelusta.

Kansalaistaitoviikot avasivat kansalaisopistojen syyskauden 25.8.–7.9.2025

Elo- syyskuun vaihteessa nostimme jälleen esiin kansalaistaitoja! Tällä kertaa vietimme teeman parissa kaksi viikkoa (viikot 35 ja 36), jotta kaikki ehtivät varmasti mukaan.

Kansalaistaitoviikkojen tavoitteena oli tuoda näkyvyyttä kansalaisopistoissa opetettaville kansalaistaidoille ja syksyllä alkaville kansalaistaitokursseille ja -luennoille. Jokainen meistä voi kehittyä jossakin kansalaistaidossa!

Kansalaistaitoviikot näkyivät sosiaalisessa mediassa aihetunnuksilla #kansalaisopisto #kansalaistaidot ja #kansalaistaitoviikko. Eri puolilla Suomea järjestettiin viikkojen aikana myös kansalaistaitoaiheisia tapahtumia ja luentoja.

Mitä kansalaistaidot ovat?

Kansalaistaidot ovat jokaiselle hyödyllisiä, päivittäisessä elämässä tarvittavia taitoja. Ne liittyvät omien asioiden hoitamiseen, itsestä huolehtimiseen, toimimiseen yhteisön ja yhteiskunnan jäsenenä, eloonjäämiseen sekä elämän- ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun.

Kansalaistaidot muodostavat perustan monimutkaisempien taitojen oppimiselle ja laajemmalle osaamiselle sekä työllistymiselle, henkilökohtaiselle kehitykselle ja yhteiskunnassa toimimiselle. Kansalaistaitojen osaaminen olennaista itsenäisyyden ja elämänlaadun kannalta. Ne auttavat yksilöitä menestymään eri elämänalueilla ja parantavat yksilön mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toimintaan.

Kansalaistaitoihin sisältyvät perustaitojen eli tekstitaitojen, numerotaitojen ja digitaitojen lisäksi myös esimerkiksi vuorovaikutustaidot, kestävyystaidot, oppimisen taidot ja hyvinvointiosaaminen.

Kansalaistaitojen opetuksen tavoitteena on tukea aktiivista, hyvinvoivaa, sosiaalista ja kestävää elämäntapaa. Hyvät kansalaistaidot edistävät koulutukseen pääsyä, opinnoissa suoriutumista, työllistymistä sekä työssä ja arjessa pärjäämistä.

---

Kansalaistaidot kunnossa? – Testaa tietosi visassa!

Vastaa kansalaistaitovisaan ja testaa taitosi hauskalla ja opettavaisella tavalla! Visassa on 10 kysymystä, joihin vastaamiseen sinulla on 3 minuuttia aikaa. Lapsille ja aikuisille on omat visansa.

---

Kansalaistaitokyselyn (2024) tuloksia

Kansalaisopistojen liiton tekemässä kyselyssä kartoitettiin vastauksia siihen, mitkä ovat tärkeimpiä kansalaistaitoja ja missä kansalaistaidoissa koetaan, että osaamista voisi kehittää. Vastauksia kyselyyn tuli 1673 kappaletta. Käytetty asteikko oli 1–10 (1=erittäin heikko, 10=erittäin hyvä).

Kysely oli auki huhtikuun alkupuolelta 5.5.2024 saakka. Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille ja onnea palkintojen voittajille!

Kolme tärkeimmäksi koettua taitokokonaisuutta:

• Elämänhallintataidot (9.31)
• Perustaidot (9.27)
• Sosiaaliset taidot (9.19)

Kolme taitokokonaisuutta, joissa osaaminen koettu heikoimmaksi:

• Sosiaaliset taidot (8.05)
• Kestävän elämäntavan taidot (7.94)
• Turvallisuustaidot (7.75)

Kolme taitokokonaisuutta, joissa suurimmat erot taidon tärkeyden ja koetun osaamisen välillä:

• Turvallisuustaidot (1,35)
• Sosiaaliset taidot (1,14)
• Perustaidot (1,07)

Joulukuussa 2024 julkaistun kansainvälisen PIAAC-tutkimuksen mukaan noin 310 000 suomalaisella oli puutteita perustaidoissa eli lukutaidossa, numerotaidoissa ja tietotekniikkaa soveltavissa ongelmanratkaisutaidoissa.

KANSALAISOPISTO – SIVISTYKSEN SAMPO

Suomalaisen koulutusjärjestelmän huippuinnovaatio vuodesta 1899

Kansalaisopistot ovat kaikille avoimia oppilaitoksia, joissa opiskelee vuosittain yli puoli miljoonaa suomalaista. Opiskelu perustuu ihmisten haluun oppia ja kehittyä, ja mukaan ovat tervetulleita kaikki – iästä ja koulutustaustasta riippumatta. Kansalaisopisto voi olla nimeltään myös työväenopisto, opisto tai aikuisopisto.

Kansalaisopistojen kursseilla voi oppia liikuntaa, kieliä, kädentaitoja, musiikkia, kuvataidetta, kotitaloutta, tietotekniikkaa ja yhteiskunnallisia aineita. Lisäksi opistot järjestävät luentoja, taiteen perusopetusta, maahanmuuttajille suunnattuja koulutuksia ja erilaisia kulttuuritapahtumia. Opetustarjontaan sisältyy myös avoimen yliopiston kursseja, toiselle asteelle soveltuvia opintoja ja opintopistekursseja. Kansalaisopistotoiminta ulottuu Suomessa kaikkien kuntien alueelle ja tukee siten alueellista tasa-arvoa.

Kansalaisopistossa opiskelu tuottaa opiskelijoille tutkitusti* hyvinvointia ja itseluottamusta, uutta osaamista sekä motivaatiota itsensä kehittämiseen. Hyödyt ovat merkittäviä erityisesti alhaisen pohjakoulutuksen saaneille. Taloudellisestikin kansalaisopistot ovat huippuinvestointi – jokainen euro tuottaa kunnalle moninkertaisen hyödyn esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen säästöinä.

Vahva kansalaisopisto edistää kuntalaisten henkilökohtaista ja ammatillista kehitystä, tuo yhteen eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä ja rikastuttaa paikallista kulttuurielämää. Kansalaisopisto on myös tärkeä kohtaamispaikka, jonka palveluilla on myönteinen ja kehittävä vaikutus ihmisiin.

Panostamalla kansalaisopistoihin, rakennamme yhdessä eheämpää ja elinvoimaisempaa kuntaa. Listasimme neljä sivistystekoa, joilla voit kuntapäättäjänä edistää kuntasi vetovoimaa ja menestymistä.

Sivistysbarometrin (2024) mukaan jopa 79 % kaikista suomalaisista pitää kansalaisopistoja jokseenkin tai erittäin tärkeänä suomalaisten kouluttamisessa läpi elämän.

1. Tue kansalaisopiston kautta kuntalaistesi hyvinvointia – rakenna elinvoimainen yhteisö!

Menestyvän kunnan tunnistaa fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti hyvinvoivista asukkaista. Kansalaisopistot tarjoavat monipuolisia hyvinvointipalveluita, kuten liikunta- ja ravitsemuskursseja, jotka ennaltaehkäisevät terveysongelmia ja motivoivat ihmisiä huolehtimaan hyvinvoinnistaan. Taidekurssit puolestaan edistävät kulttuurihyvinvointia ja täyttävät osallistujien kulttuurisia tarpeita. Kansalaisopistotoiminta edistää myös sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä, mikä ehkäisee yksinäisyyttä ja lisää kuntalaisten sosiaalista hyvinvointia.

Kansalaisopistojen ja HYTE-alueiden yhteistyö on syytä rakentaa vahvaksi alusta alkaen. Opisto kannattaa ottaa myös osaksi kunnan ennaltaehkäisevää hyvinvointisuunnittelua ja -toteutusta, ja tuoda sen toimintaa näkyväksi esimerkiksi kunnan strategiaan, hyvinvointikertomukseen ja kulttuurikasvatussuunnitelmaan. Kansalaisopistot tukevat myös kansalaisten turvallisuusosaamista ja henkilökohtaista kriisinsietokykyä tarjoamalla kursseja ja luentoja, jotka käsittelevät kriisinhallintaa, ensiaputaitoja ja muita varautumiseen liittyviä aiheita.

2. Vahvista kansalaisopiston roolia työelämän muutosvoimana – nosta kuntalaistesi osaaminen uudelle tasolle!

Työllisyyspalvelut siirtyivät kuntien vastuulle vuoden 2025 alussa. Kansalaisopistot voivat toimia ketterinä kumppaneina työelämäpalveluiden toteuttamisessa, kunhan niillä on riittävästi resursseja yhteiskunnalle tärkeiden palveluiden tuottamiseen. Kansalaisopistoista voi tilata myös kunnan työntekijöille räätälöityjä täydennyskoulutuksia esimerkiksi kielenhuollosta, tietotekniikasta tai työturvallisuudesta. Kunnallisten ja yksityisten työnantajien kannattaa tarjota työntekijöilleen myös muita kansalaisopistojen kursseja, sillä opiskelulla on tunnetusti työkykyä tehostava ja mieltä virkistävä vaikutus.

Kansalaisopiston kursseilta saa monipuolista osaamista, ja osa kursseista on opintopisteytettyjä. Hyväksytyistä kurssisuorituksista saadut opintopisteet kirjataan KOSKI-tietovarantoon, josta ne siirtyvät opiskelijan Oma Opintopolku -palveluun. Suoritusmerkinnät tukevat opintoja, työnhakua ja uralla etenemistä sekä mahdollistavat joustavat, oppilaitosrajat ylittävät opintopolut. Kansalaisopistojen kursseilta voi saada myös kipinän yrittäjyyteen, mikä puolestaan edistää kunnan elinkeinoelämää.

3. Mahdollista elämänmittaiset kasvutarinat koko kansan oppimiskeskuksessa – luo kestävä pohja kansalaistaidoille!

Uuden oppiminen ja oppimisvalmiuksien ylläpitäminen on tärkeää kaikenikäisille läpi elämän. Opetukselle on myös suuri tarve, sillä Suomessa on yhä noin 310 000 työikäistä aikuista, joiden perustaidot ovat tutkimusten mukaan heikot (PIAAC 2024). Kansalaisopistossa voi kehittää elämänhallinnan kannalta olennaisia kansalaistaitoja, joiden osaaminen ja päivittäminen on välttämätöntä työelämän muutosten ja arjen hallinnan kannalta. Kansalaistaitojen opetuksella voi olla laajempiakin vaikutuksia. Esimerkiksi kestävän kehityksen koulutukset muuttavat yksittäisten kansalaisten toiminnan kautta koko yhteiskuntaa.

Kansalaisopistot tarjoavat toimintaa myös lapsille ja nuorille. Opisto voi järjestää mm. maksuttomia ja mieluisia harrastuksia koulupäivien yhteyteen osana Harrastamisen Suomen mallia tai tarjota lasten ja nuorten luovuutta ja itseilmaisua tukevaa taiteen perusopetusta eri taiteenlajeissa. Kansalaisopisto-opetuksen ansiosta myös ikääntyvä väestö oppii uusia taitoja, ja pysyy tieto- ja digiyhteiskunnan muutoksissa mukana. Kursseille osallistuminen tukee toimintakyvyn säilymistä ja edistää henkistä vireyttä.

Suomalaisista 91 % on sitä mieltä, että Suomessa tulee huolehtia, että ihmisillä on taustastaan, asuinpaikastaan, iästään tai varallisuudestaan riippumatta mahdollisuus kehittää itseään (Sivistysbarometri 2024).

4. Hyödynnä kansalaisopiston asiantuntemus kotouttamistyön vauhdittamiseksi – tue maahanmuuttajien sopeutumista ja osallisuutta!

Kansalaisopistot ovat toimineet jo pitkään luotettavina maahanmuuttajien kouluttajina ja kotouttajina. Monipuolinen ja laadukas opetustarjonta sisältää kielen opetusta ja yhteiskuntatietoa, aikuisten perusopetusta, kotoutumiskoulutuksia ja lukutaitokoulutusta. Myös muut kurssit, kuten kädentaidot, musiikki ja liikunta, tukevat maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kunnat saivat kotouttamispalveluiden kokonaisuuden vastuulleen vuoden 2025 alussa. Nopea kotouttaminen auttaa maahanmuuttajia pääsemään elämässään eteenpäin ja edistää heidän kiinnittymistään työelämään. Kansalaisopisto on kokenut ja luotettava maahanmuuttajien kotouttaja, jolta voit hankkia asiantuntevaa palvelua kustannustehokkaaseen hintaan.

Kansalaisopistot ovat kunnille arvokkaita toimijoita, jotka ovat mahdollistaneet elämänmittaiset kasvutarinat jo yli 125 vuoden ajan. Hyödynnä opistosi palveluita tehokkaasti ja varmista sen toiminnan jatkuvuus haastavinakin aikoina. Vakaa kunnallinen rahoitus tukee kansalaisopiston pitkäjänteistä kehittämistä, pitää kurssimaksut kohtuullisina ja varmistaa, että opiskelu säilyy kaikkien saavutettavissa.

Kansalaisopistot ylsivät viidennelle sijalle sekä käytetyimpien kuntapalveluiden että parhaiten hoidettujen kuntapalveluiden listauksissa Kuntalaistutkimuksessa 2024.

*Tutkimuslähteet: kansalaisopistojenliitto.fi/tutkimus

---

Medborgarinstitutens förbunds kommunal- och regionvalprogram 2025

MEDBORGARINSTITUTET – EN KÄLLA TILL BILDNING

Det finska utbildningssystemets största innovation – grundat år 1899

Medborgarinstituten är läroanstalter som är öppna för alla och vid dessa studerar årligen över en halv miljon finländare. Studierna bygger på människornas vilja att lära sig och utvecklas och alla välkomnas att delta – oavsett ålder och utbildningsbakgrund. Medborgarinstituten kan kallas medborgarinstitut, arbetarinstitut, institut eller vuxeninstitut.

På medborgarinstitutens kurser kan man lära sig om motion, språk, hantverk, musik, bildkonst, hushåll, datateknik och samhällsämnen. Dessutom ordnar instituten föreläsningar, grundläggande konstundervisning, utbildningar för invandrare och olika kulturevenemang. I undervisningsutbudet ingår även kurser vid öppna universitet, studier lämpliga vid andra stadiets utbildning och kurser som ger studiepoäng. Medborgarinstitutens verksamhet omfattar alla kommuner i Finland och stöder därmed regional jämställdhet.

Studier vid medborgarinstituten ger bevisligen* studeranden välbefinnande och självförtroende, ny kompetens och motivation för den egna utvecklingen. Fördelarna är speciellt stora för personer med låg grundutbildning. Ekonomiskt sett är medborgarinstituten en god investering – varje euro ger kommunen mångfaldig nytta till exempel i form av besparingar av social- och hälsovårdsutgifter.

Ett starkt medborgarinstitut främjar kommuninvånarnas personliga och yrkesmässiga utveckling, för samman människor i olika åldrar och med olika bakgrund och berikar det lokala kulturlivet. Medborgarinstituten är också en viktig plats att mötas på och tjänsterna har en positiv och utvecklande inverkan på människor.

Genom att satsa på medborgarinstituten kan vi tillsammans bygga en mer harmonisk och livskraftig kommun. Vi har listat fyra bildningsgärningar med vilka du som kommunal beslutsfattare kan främja din kommuns dragningskraft och framgång.

Enligt bildningsbarometern (2024) anser upp till 79 % av alla finländare att medborgarinstituten är något eller mycket viktiga för finländarnas utbildning genom livet.

1. Stöd kommuninvånarnas välbefinnande genom medborgarinstitutet – bygg en livskraftig gemenskap!

En framgångsrik kommun känns igen på att invånarna mår bra, både fysiskt, psykiskt och socialt. Medborgarinstituten erbjuder mångsidiga tjänster för välmående, såsom kurser om motion och näring, vilka förebygger hälsoproblem och motiverar människor att ta hand om sitt välbefinnande. Kurserna i konst främjar i sin tur kulturellt välbefinnande och uppfyller deltagarnas kulturella behov. Medborgarinstitutens verksamhet främjar också social växelverkan och gemenskap, vilket förebygger ensamhet och ökar kommuninvånarnas sociala välbefinnande.

Det är viktigt att samarbetet mellan medborgarinstituten och HYTE-områdena är starkt genast från början. Det lönar sig också att inkludera instituten som en del av kommunens förebyggande planering och uppbyggande av välfärd och synliggöra dess verksamhet till exempel vid kommunens strategi, välfärdsberättelse och plan för kulturfostran. Medborgarinstituten stöder också medborgarnas säkerhetskompetens och personlig kristålighet genom att erbjuda kurser och föreläsningar om krishantering, första hjälpen-färdigheter och andra ämnen gällande beredskap.

2. Stärk medborgarinstitutens roll som drivande kraft i arbetslivet – lyft kommuninvånarens kompetens till en ny nivå!

Sysselsättningstjänsterna övergick till kommunernas ansvar i början av 2025. Medborgarinstituten kan fungera som smidiga partners vid implementeringen av arbetslivstjänster om de har tillräckliga resurser för att producera tjänster som är viktiga för samhället. Av medborgarinstituten kan också beställas skräddarsydda fortbildningar för kommunens anställda, till exempel inom språkvård, informationsteknik eller arbetssäkerhet. Det lönar sig för kommunala och privata arbetsgivare att också erbjuda de anställda andra kurser vid medborgarinstituten. Studier är kända för att ha en effektiviserande och uppfriskande effekt på arbetsförmågan.

Medborgarinstitutets kurser ger en mångsidig kompetens och av vissa kurser kan man få studiepoäng. Studiepoäng som erhållits genom godkända kursprestationer registreras i KOSKI-databasen, varifrån de överförs till studerandens tjänst Min Studieinfo. Kursprestationerna stöder studier, arbetssökning och karriärutveckling samt möjliggör en flexibel utbildning som överskrider läroanstaltsgränserna. Medborgarinstitutens kurser kan också ge en gnista för företagande, vilket i sin tur främjar kommunens näringsliv.

3. Möjliggör en livslång tillväxt vid hela folkets lärcenter – skapa en hållbar grund för medborgarfärdigheterna!

Att lära sig nytt och upprätthålla färdigheter för inlärning är viktigt i alla åldrar genom hela livet. Det finns ett stort behov av undervisning. Fortfarande finns cirka 310 000 vuxna i arbetsför ålder i Finland vars grundläggande färdigheter enligt undersökningar är svaga (PIAAC 2024). På medborgarinstitutet kan man utveckla medborgarfärdigheter som är väsentliga för hanteringen av livet. En uppdatering av både kunnande och kompetens är viktigt för att klara av förändringar i arbetslivet och vardagen. Undervisning i medborgarfärdigheter kan också ha mer omfattande effekter. Till exempel förändrar utbildning inom hållbar utveckling hela vårt samhälle genom att påverka enskilda medborgares verksamhet.

Medborgarinstituten erbjuder också kurser för barn och unga. Ett institut kan bland annat erbjuda avgiftsfria och trevliga hobbyer i samband med skoldagarna som en del av Finlandsmodellen för hobbyverksamhet eller erbjuda grundläggande konstundervisning inom olika konstgrenar som stöder barnens och de ungas kreativitet och uttrycksförmåga. Tack vare medborgarinstitutens undervisning lär sig även den åldrande befolkningen nya färdigheter och kan hålla jämna steg med förändringarna i informations- och det digitala samhället. Att delta i kurser stöder bevarandet av funktionsförmågan och främjar det psykiska välmåendet.

91 % av finländarna anser att man i Finland ska se till att människor har en möjlighet att utveckla sig oberoende av bakgrund, bostadsort, ålder eller förmögenhet (Bildningsbarometern 2024).

4. Utnyttja medborgarinstitutets expertis för att påskynda integrationen – stöd invandrarnas anpassning och delaktighet!

Medborgarinstituten har länge fungerat som pålitliga utbildare och integratörer för invandrare. Det mångsidiga och högklassiga undervisningsutbudet omfattar språkundervisning och samhällskunskap, grundläggande utbildning för vuxna, integrationsutbildning och läskunnighetsutbildning. Även andra kurser, såsom hantverk, musik och motion, stöder integrationen av invandrare i det finländska samhället.

Kommunerna fick i början av 2025 ansvaret för integrationstjänster. En snabb integration hjälper invandrare att komma vidare i livet och främjar deras anknytning till arbetslivet. Medborgarinstitutet är en erfaren och pålitlig integratör av invandrare, från vilken du kan skaffa sakkunnig service till ett kostnadseffektivt pris.

Medborgarinstituten är värdefulla aktörer för kommunerna och har möjliggjort livslång tillväxt i över 125 år. Utnyttja ditt instituts tjänster effektivt och säkerställ kontinuiteten i verksamheten även under utmanande tider. En stabil kommunal finansiering stöder en långsiktig utveckling av medborgarinstitutet, håller kursavgifterna rimliga och säkerställer att studierna förblir tillgängliga för alla.

Medborgarinstituten nådde till femte plats både i kategorierna mest använda och bäst skötta kommunala tjänst i Invånarundersökningen 2024.

*Källförteckning: kansalaisopistojenliitto.fi/tutkimus

Julkaisupäivä: 24.1.2025

Vuoden 2024 sivistyksen teemavuosi on jäänyt taakse, mutta sivistyspuheen ei tarvitse päättyä. Se ei oikeastaan saa päättyä, vaan sen tulee jatkua. Tärkeän teeman kunniaksi kaksi luovaa rehtoria tarttuivat toimeen ja julkaisevat ajankohtaisiin teemoihin pureutuvan rap-kappaleen Kohtelias. Tämä lantion keinahduksia ja ajatuksia herättävä teos tuo sivistyksen ilmiöksi myös musiikin avulla.

Kuka tahansa voi olla kohtelias – ja sivistynyt

Sivistystä on vaikea määritellä, mutta rehtorit Jenni Karemo (Sivistyssoturi) ja Tapani Lakaniemi (Headmaster) ovat päättäneet yrittää. Kohtelias rakentuu vuoden 2024 aikana kuunneltujen ja kerättyjen lukuisten keskustelutilaisuuksien ja oivallusten pohjalle. Lopputuloksena on rap, joka pureutuu syvälle siihen, miten kohtaamme toiset, teemme päätöksiä ja rakennamme yhteisöjämme.

Kappaleen sanoma on yksinkertainen mutta ajankohtainen: ”Sivistys on sitä että, toisiamme pelkäämättä, tullaan toimeen keskenään.” Jokapäiväinen kohteliaisuus on teko, joka rakentaa yhteisöä ja vahvistaa luottamusta.

“Meidän sivistystekomme”

Karemo ja Lakaniemi eivät ole ensikertalaisia musiikin parissa. Heidän aiempi yhteistyöprojektinsa Takaisin valoon (2021) sai innostuneen vastaanoton. Nyt Kohtelias jatkaa samaa perinnettä, mutta aiempaa syvemmällä teemalla.

“Oon sivistyssoturi, oon sivistyksen puolel, valitsen sanani ja mietteeni huolel”, räppää HEADMASTER korostaen, että sivistys ei ole vain tietoa, vaan myös kykyä pysyä rauhallisena ja kohdata toiset empaattisesti.

Sivistyssoturi lisää: ”Teemavuodet tulevat ja menevät, mutta halusimme luoda jotain pysyvää. Kohtelias on biisi, jonka toivomme jäävän elämään. Lisäksi oli upeaa, että saimme kuvata musiikkivideon Kansallisarkistossa, mikä toi projektiin erityistä arvokkuutta.”

Tavoitteena oivalluksia ja iloa

Rap ei ole pelkkää rytmi-iloittelua, vaan herättää myös kantaaottavasti kysymyksiä. Kohtelias muistuttaa, että sivistys on elävää ja ajankohtaista. Teemoina ovat muun muassa toisten kunnioittaminen ja kriittinen ajattelu:

”Kannattaa tutkii, et onks se nii, miettiny on muutki näit ongelmii.”

Kappaleessa myös nostetaan esiin digitaalisen aikakauden haasteet:

”Nettissä on helppo elämänsä sössii, jos et oo tarkka, joku sinut kössii.”

Olemme tilanteessa, jossa alamme havahtua siihen, että kykenemme vaikuttamaan koko planeetan, muiden lajien ja ihmiskunnan tulevaisuuteen. Yhteiskuntien on ymmärrettävä tähän valtaan liittyvä vastuu ja toimittava aktiivisesti siten, että tulevaisuus olisi parempi – myös meidän jälkeemme. Tulevien sukupolvien on osattava ratkaista sellaisia globaaleja ja paikallisia haasteita, jotka ovat vielä osin tuntemattomia. Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa äänestämällä vastuullisia päättäjiä, mutta myös kehittämällä tulevaisuustaitoja sekä itse että yhdessä muiden kanssa.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa on hahmoteltu tulevaisuustaitojen kokonaisuus, joka parantaa valmiuksia toimia erilaisissa tulevaisuuksissa sekä valinnoillaan ja toiminnallaan edistää hyvän tulevaisuuden rakentumista.

Tulevaisuustaidot

• Moninaisten tulevaisuuksien hahmottaminen: oman ymmärryksen laajentaminen kuvittelemalla erilaisia mahdollisia tulevaisuuden tiloja.
• Systeeminen ajattelu: kyky tunnistaa erilaisten systeemien vaikutussuhteita ja säännönmukaisuuksia sekä niiden muutoksia
• Aikaperspektiivin laajentaminen: ymmärrys menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden keskinäisestä suhteesta ja kyky hahmottaa muutosta.
• Kriittinen ajattelu: taito arvioida menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevia käsityksiä sekä niiden taustaoletuksia ja muodostumista.
• Luova ajattelu: mielikuvituksen käyttö omien tulevaisuutta koskevien oletusten ja uskomusten ylittämisessä ja kuvittelun rajojen laajentaminen.
• Proaktiivinen ja vastuullinen toiminta: ymmärrys toiminnan vaikutuksista nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, kyky perusteltuihin arvovalintoihin.
• Epävarmuuden hyväksyminen: taito suunnata ajattelua ja toimintaa avoimeen tulevaisuuteen ilman varmuutta niiden seurauksista.
• Itse- ja arvoreflektio: oman maailmankuvan ja tulevaisuudenkuvan sekä tulevaisuutta koskevien tunteiden tunnistaminen ja arviointi.

Tulevaisuustaidot muodostavat siis kokonaisuuden, jossa yhdistyvät ajattelun taitojen kehittyminen, aikaperspektiivin laajentaminen nykyhetkestä taakse- ja eteenpäin, ymmärrys oman toiminnan vaikutuksista ja taustasyistä sekä tulevaisuuden hyväksyminen epävarmana ja avoimena. Tulevaisuustaidot ovat suureksi osaksi ns. syvempiä taitoja, joiden vahvistuminen vaatii aikaa ja useita kehittymisympäristöjä. Uudet tulevaisuuden kansalaistaidot vaikuttavat monelta osin ja samanaikaisesti useiden tulevaisuustaitojen kehittymiseen:

Tulevaisuuden kansalaistaidot	Vaikutus tulevaisuustaitoihin
Sosiaaliset taidot: tunnetaidot ja vuorovaikutustaidot	itse- ja arvoreflektio, vastuullinen toiminta, epävarmuuden hyväksyminen
Ongelmanratkaisutaidot: tulevaisuustaidot, luovuus	systeeminen ajattelu, kriittinen ajattelu, luova ajattelu, epävarmuuden hyväksyminen
Kansalaisuustaidot: kriittinen ajattelu, työelämätaidot, yhteiskuntataidot, demokratiataidot, eettisyys	kriittinen ajattelu, systeeminen ajattelu, proaktiivinen ja vastuullinen toiminta, aikakäsitys, omien arvojen tarkastelu ja itsereflektio, epävarmuuden hyväksyminen
Terveys- ja hyvinvointitaidot sekä Elämänhallintataidot: ravitsemus-, liikkuminen ja mielenterveys, oman elämän suunnittelu	aikaperspektiivi, omien arvojen tarkastelu, systeeminen ajattelu, proaktiivinen ja vastuullinen toiminta, epävarmuuden hyväksyminen
Turvallisuustaidot: varautumistaidot	systeeminen ajattelu, proaktiivinen ja vastuullinen toiminta, luova ajattelu, epävarmuuden hyväksyminen

Erityisen keskeisiä tulevaisuustaitojen kannalta ovat Kestävän elämäntavan taidot, joissa huomioidaan kestävyyden ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen ulottuvuus, ja jotka auttavat toimimaan paremman tulevaisuuden rakentamiseksi. Kestävyystaitoja on lukuisia ja niiden osaaminen oli koettu Kansalaisopistojen liiton tuoreessa keväällä 2024 toteutetussa kyselyssä vielä heikoksi. Koska nykyhetkessä voi olla vaikea tietää, millainen toiminta aidosti edistäisi kestävyyttä, voitaisiin sitä tavoitella kohtuullisuuden kautta. Kohtuustaidot auttaisivat tarkastelemaan omaa elämää ja vaalimaan

1. fysiologista kohtuullisuutta: ruumiin ja mielen tasapaino ja hyvinvointi
2. materiaalista kohtuullisuutta: harkinta, kriittisyys ja kestävyys kulutusvalinnoissa
3. sosiaalista kohtuullisuutta: ihmissuhteiden luominen ja vaaliminen, itsensä kehittäminen ja yhteisten asioiden edistäminen
4. taloudellista kohtuullisuutta: tarpeiden ja toiveiden eron ymmärtäminen, taloudellisten riippuvuuksien kriittinen tarkastelu

Ylikuluttaminen, vertailu ja tyytymättömyys ovat haitaksi – jopa kohtalokkaita sekä yksilölle että maailmalle. Kohtuullisuuden motto voisikin olla: ’riittävästi vaan ei liikaa’.

Sekä tulevaisuustaidot että kansalaistaidot lisäävät parhaimmillaan yksilöllistä ja yhteistä toimijuutta: tunnetta siitä, että minulla – ja meillä yhdessä– on kykyä vaikuttaa paremman tulevaisuuden muodostumiseen, olipa kyseessä sitten uimataito, äänestäminen, polkupyörän korjaaminen tai naapurien auttaminen.

Teksti: Tutkimuspäällikkö Johanna Ollila, Turun yliopisto

Johanna Ollila on puuhaillut osaamisen ja oppimisen parissa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa vuodesta 2005 lähtien. Työn keskiössä on tulevaisuusoppimisen ja tulevaisuusohjauksen teoria- ja menetelmäkehitys sekä osaamisidentiteettiajattelun edistäminen. Pääosa työstä tehdään valtakunnallisissa verkostoissa yli oppiaste- ja laitosrajojen.