Tutustumassa tietotekniikan saloihin Helsingin työväenopistossa vuonna 1994. (Kuva: Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston arkisto)
Henkilökohtaiset tietokoneet yleistyivät työpaikoilla 1980-luvun loppupuolella. Ne olivat kuitenkin aluksi niin kalliita, etteivät olleet tavallisten kotikäyttäjien ulottuvilla.
Kansalaisopistoissa havahduttiin nopeasti siihen, että aikuisväestöllä on kova tarve opetella käyttämään tietokoneita. Kouluopeilla osattiin toki laatia hienoja vuokaavioita ja BASIC-kielisiä ohjelmia, mutta tietokoneiden hyödyntäminen käytännössä vaati enemmän. Kansalaisopiston kursseilla alettiinkin opetella tietokoneella kirjoittamista sellaisilla ohjelmilla kuin TEKO ja WordPerfect. Kansallinen tietoyhteiskuntaohjelma auttoi kouluja hankkimaan laitteita ja ohjelmia. Koulujen atk-luokissa valot paloivat iltakursseilla usein yöhön asti. Innokkaimmat harrastajat muistavat vieläkin mitä ovat config.sys ja autoexec.bat.
Talouslaman synkkinä vuosina 1990-luvun alkupuolella monellakaan ei ollut varaa hankkia omaa tietokonetta, ohjelmistoja ja lisälaitteita, ellei niitä työpaikalla ollut. Kansalaisopistoihin rakennettiin omia atk-luokkia, jotta opetusta voitiin tarjota myös päiväaikaan. Tämä toi opistoon myös työttömille suunnatut atk-kurssit. Kehitys oli nopeaa – uusia teemoja tuli vuosittain. Tuohon aikaan toimisto-ohjelmiinkin tuli oikeita parannuksia. Hiiret, graafiset käyttöliittymät ja modeemi-internet olivat isoja juttuja. Jotkut muistavat vielä www-selaimen Netscape Navigatorin.
Kursseille osallistui työssäkäyvien lisäksi aina vain enemmän myös senioreita. Eläkepäivillä oli aikaa harrastaa, tehdä vaikka sukututkimusta tai kirjoittaa omaa elämäkertaansa. Jossain vaiheessa ikäihmisille alettiin järjestää heille varta vasten suunniteltua opetusta. Niissä lukuvuosi alettiin edellisen vuoden kertauksella ja uusia asioita opeteltiin rauhallisessa tahdissa. Opintomonisteetkin tehtiin varta vasten isommalla tekstikoolla.
Perinteisten iltakurssien lisäksi alettiin järjestää myös tietotupatoimintaa. Oli hienoa voida tarjota paikka, missä saattoi käyttää tietokonetta, tulostinta, ohjelmia ja verkkoa oman tarpeen mukaan. Jotkut tekivät työhakemuksia, toiset opettelivat kymmensormijärjestelmää ja jotkut treenasivat tietokoneen ajokorttitutkintoa varten.
90-luvun loppupuolella digitaalinen vallankumous toi median osaksi tietotekniikkaa. Digikuvaus ja kuvankäsittely laajensivat tietokoneen käyttömahdollisuuksia sekä lähensivät tietotekniikkaa ja kuvataidetta oppiaineina. Ihmeelliseltä tuntui tehdä ihka ensimmäinen oma CD-levy.
Kansalaisopistoissa on pitkät juuret myös etäopetuksessa. Välineet vain vaihtuvat ajan saatossa. Avoimen yliopiston luentoja kuunneltiin 1980-luvulla C-kasetilta, 1990-luvulla kokouspuhelimesta, 2000-luvulla videoneuvottelulaitteella ja 2010-luvulla netin kautta streamina tai tallenteena. Erilaisia oppimisalustoja on vuosien myötä käytetty ja verkkokursseja järjestetty. Lähiopetus on silti säilyttänyt asemansa, sillä opintoryhmiin osallistutaan myös sosiaalisista syistä. Lähiopetuksessa voi helpommin kysyä, saada opastusta kädestä pitäen ja jutella muidenkin kanssa.
Senioreiden Facebook-kurssilla vuonna 2011 Torniossa oli hauskaa! (Kuva: Tornion kansalaisopiston arkisto)
Vuosituhannen vaihduttua alkoi aikuisväestöllä olla tietotekniikan perustaidot hallussa. Uusia osaamistarpeita on kuitenkin tullut jatkuvasti. Media on digitalisoitunut, netti kaupallistunut ja monet yhteiskunnan palvelut tarjotaan ensisijaisesti verkossa. Lisäksi koko ajan tulee uusia viestintävälineitä. Kansalaisopiston opetus onkin osin siirtynyt laitteiden teknisistä käyttötaidoista verkkopalveluiden käyttötaitoihin. ATK eli automaattinen tietojenkäsittely on parissa vuosikymmenessä muuttunut ICT:ksi eli tieto- ja viestintätekniikaksi (information and communications technology).
Nyt eletään 2010-lukua, eikä PC-tietokone ole vieläkään kuollut. Sen merkitys on kuitenkin pienen-tynyt. Yhtenäiskulttuurista on siirrytty moninaisuuteen – kursseilla käytetään niitä laitteita ja sovelluksia, mitä oppilailla sattuu olemaan. Kun opiskelijat tuovat omat laitteet mukanaan, ei perinteistä mikroluokkaakaan aina tarvita. Kurssit alkavatkin usein erilaisten laitteiden, käyttöjärjestelmien ja sovellusten opettelulla ja ongelmanratkaisulla. Sisältöjä valitaan ja muokataan osallistujien tarpeiden mukaan. Samoin tiiviit lyhytkurssit ovat tulleet koko vuoden mittaisten opintoryhmien rinnalle.
Vaikka tietotekniikka on ollut osa yhä useamman elämää jo pitkään, vaatii tekniikan ja sovellusten kehitys meiltä kaikilta myös tietojen ja taitojen säännöllistä päivittämistä. Tähän haasteeseen vastaavat kansalaisopistot, jotka auttavat jatkossakin pitämään suomalaiset tietoyhteiskunnassa mukana.
Teksti: kansalaisopiston tietotekniikan tuntiopettajana vuonna 1993 aloittanut apulaisrehtori Olli Ruohomäki, Petäjä-opisto
Kuvat: Helsingin kaupungin suomenkielisen työväenopiston arkisto ja Tornion kansalaisopiston arkisto
