[one_half]
Ompelukone surisee, kun Satu Annala valmistaa villakangastakkia Autere-opistolla Mäntässä. Kun kone on oma, työtä on helppo jatkaa kotona.
Satu on opiskellut ompelua Autere-opistolla kaksi lukukautta.
– Näpertelen kaikenlaista käsilläni aina kun ehdin, puutarhahommia, leipomista ja kaikenlaista askartelua. Kaivoin saumurin ja ompelukoneen naftaliinista vasta talvella 2011, odottaessani kolmatta lastani. Sen jälkeen homma lähtikin lapasesta ja kangasvarastot alkoivat kasvaa… valmiit ompelukset ja neulomukset päätyvät omien lasteni käyttöön.
Ihaninta ompelukurssilla Satu Annalasta ovat olleet hyvä porukka ja opettaja Sari Harkon kullanarvoiset ohjeet. Kurssi kokoontuu kerran tai pari kuukaudessa viikonloppuisin kello 11–14.15, joko molempina päivinä tai vain toisena.
– On ollut ilo harrastaa samanhenkisten käsityöihmisten kanssa. Ratkominenhan on ompelun suola, mikään ei ole niin terapeuttista kuin ratkoa ja ommella uudelleen neljättä kertaa samaa kohtaa – ratkomista on tullut harrastettua villakangastakkia ommellessa viime aikoina monia metrejä, Satu kertoi kevään viimeisellä kurssikerralla.
Kurssipuheen klassikko on motto: ”Mitään ei heitetä hukkaan”.
Kaikki käsityöihmiset tietävät, miten materiaaleja kertyy vähän, paljon tai enemmän. Vaikeinta ompelukurssilla Sadulle on ollut juuri villakangastakin tekeminen.
– Sovitus, kaavojen muokkaus, puolivalmiin takin muotojen työstäminen höyryttelemällä, työohjeessa oleva ammattislangi ja miljoonat muut pikkujutut, hän luettelee vastaan tulleita työvaiheita.
– Ja tulee vielä vastaan, ennen kuin se on kasassa. Olen aikaisemmin ommellut lähinnä helppoja trikoojuttuja lapsille, uskalias opettelija kertoo.
Jersey-kangas miellyttää materiaaleista ehkä eniten Satua.
– Se toimii yhtä hyvin kuin interlock-trikoo lastenvaatteissa, mutta on hieman tykympää tavaraa ommella, joten ommeltaessa se ei luista ja venkoile mihinkään. Lempivärini on sininen, Fazerin sininen.
Työvälineenä Satu Annalalla ovat saumuri ja ompelukone. Ratkojaan hänellä on viha-rakkaussuhde, U2:n laulun sanoin ”I can’t live with or without you” eli elämään ei pysty ratkojan kanssa, mutta ei ilmankaan.
Opettajan monipuolisuus onkin ompelukurssin etu: kun viime syksynä oli useita erikoistekniikoiden kursseja, niiden töihin sai neuvoja myös ompelukurssilla. Satu Annalan muhkea villakangastakki jäi kesken keväällä, mutta vielä on aikaa talveen ja kurssikin jatkuu taas syyskuussa.
Teksti ja kuvat: Sirpa Annikki Nieminen, kulttuuritiedottaja
[/one_half]
[one_half_last]
Villakangastakki jäi keväällä vielä kesken, mutta kurssi jatkuu taas syksyllä.
Ompelun lisäksi Satu ehtii harrastaa käsitöistä vain kutomista satunnaisesti. Autere-opistolla Satu on käynyt ompelua opettavan Sari Harkon tiiviskurssit Langoista huiveiksi ja Kintaat ja lapaset, joilla opeteltiin erikoistekniikoita. Huivi tehtiin viitelöimällä kolmen pitkän puikkoparin avulla, lapaset sai tehdä vaikkapa kinnasneulalla.
[/one_half_last]
