Alun alkaen ystäväni houkutteli mukaan kursseille. Emme oikein tienneet, mitä kurssilla tehdään muuta kuin, että se liittyy lasiin. Kurssi alkoi teoriatunnilla, jonka jälkeen menimme tutustumaan lasiliikkeeseen ja ostimme välttämättömät tarvikkeet työskentelyyn. Koska olimme aloittelijoita, lasia meni aluksi sirpaleiksi paljonkin, mutta viimein lasinleikkaus alkoi sujua.
Kurssilla oli kiva tunnelma, teimme omia töitämme kukin taitomme mukaan, ja kahvitauko kruunasi tunnelman. Se oli samalla pakollinen tauko, jonka aikana saimme tutustua paremmin toisiimme. Opettaja oli mukava, opastava, neuvova ja kannustava, ja hän kehui töitämme. Itse olen aina ollut töitäni kohtaan kriittisempi, on niitä kotona purettukin ja koottu uudelleen.
Nyt olen ollut Laukaan kansalaisopiston kursseilla jo yli kuusi vuotta, ja aina tulee uutta tietoa vastaan. Myös sulatustyöt ovat minulle uutta, mutta pidänkin haasteista. Tiffanyssä on monta työvaihetta: leikkaus, hionta, folioiminen, kokoaminen, tinaus, patinointi ja vahaus. Välillä olen tehnyt kertyneistä lasinpalasista myös mosaiikkitöitä, esimerkiksi lyhtyjä, maljakoita, linnun- ja siilien juottoastiat sekä erikokoisia palloja pihalle. Kotiani koristaa itse tehdyt lasityöt vuodenaikojen mukaan. Isoin työni on jouluksi tehty piparkakkutalo valoilla. Tiffany on vienyt minut mukanaan, joten jatkan kursseilla edelleen.
Nykyisin saamme ostaa tarvikkeet ja lasit suoraan opettajalta, eikä niitä tarvitse lähteä hakemaan kauempaa. Lasiliikkeitä on nimittäin vain harvassa kaupungissa. Tämä on madaltanut uusien tulokkaiden kynnystä tulla kurssille mukaan.
Teksti: Mirja Norpo.
Kuva: Taina Pöllänen. Kuvankäsittely: Tiina Häkkinen
Tiffany-lasityön teossa on meneillään tinausvaihe.
