Kestävän elämäntavan kansalaistaidot ovat tärkeitä, mutta vuoden 2024 kansalaistaitokyselyssä kävi ilmi, että niiden osaaminen koettiin heikoksi. Jopa koko kestävän elämän käsite saattaa arjessa usein kutistua pohdinnoiksi siitä, mihin astiaan mikäkin jäte pitäisi kierrätysasemalla laittaa – tylsää kuin mikä, ja joskus vähän ällöttävääkin, eikö totta?
Mutta kestävän elämän taidot ovat paljon muutakin. Ekologisuus ei ole pelkkää kierrätystä, ja lisäksi kestävyydellä on myös sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen ulottuvuutensa. Parasta on, että kaikissa näissä piilee mahdollisuus hauskaan, luovaan ja mielekkääseen puuhaan. Syksyllä 2025 Katri Pajala vetää Auralan kansalaisopistossa kursseja, joilla liikutaan kaikilla kestävien elämäntaitojen osa-alueilla. Susanna Viherä haastatteli Katria kurssien tiimoilta.
Mikä inspiroi opettamaan tätä aihetta?
Olen parantumaton puuhastelija, ja kaipaan aina jotain pikku projektia käsilleni. Askartelukaupassa minulta saattoi aikaisemmin homma lähteä lapasesta, halusin heti aloittaa tuhat projektia ja hankkia välineet saman tien… rahanpuute usein pelasti ihan typeriltä hankinnoilta, mutta vähitellen alkoi myös ahdistaa uuden tavaran ostaminen – onko se tosiaan välttämätöntä? Me elämme kaikenlaisen materiaalin ympäröimänä, melkein siihen hukkuen, ja alkoi tuntua yhä hullummalta erikseen ostaa upouutta materiaalia pikku puuhiini. Mitä enemmän olen lisännyt kierrätysnäkökulmaa projekteihini, sitä palkitsevampia niistä on tullut. Olen myös kokenut voimaantuvani, kun liityn sukupolvien ketjuun herättämällä vaikkapa kasvivärjäyksen taidon omakohtaisesti eloon. Ja lähiympäristön siivouskin on muuttunut ”aarteenmetsästykseksi”, kun katselen ympärilleni sillä mielellä, mitä hyödynnettävää voisi löytyä. Näitä oivalluksia haluan jakaa eteenpäin, ja olen myös varma, että kaikilla kurssilaisilla on toisilleen samanlaista jaettavaa.
Kenelle kurssit sopivat?
On ehkä helpompi sanoa, että kurssit EIVÄT sovi henkilölle, joka haluaa saada tarvikkeet ja ohjeet valmiiksi pureskeltuina, suoraan nenän eteen kannettuna, sillä juuri mahdollisuuksien omakohtaisesta hoksaamisesta ja oivalluksesta oikeastaan kaikki kestävät kansalaistaidot saavat alkunsa. Kaikilla syksyn kursseilla oman materiaalin kerääminen, valitseminen ja luova käsittely on isossa roolissa. Alkusyksyllä kerätään ihan konkreettisesti retkillä lähiluonnossa, marras- ja joulukuun pimeydessä ollaan enemmän sisätiloissa ja hyödynnetään aiemmin kerättyjä materiaaleja. Ohjaan parhaani mukaan, näytän esimerkkejä siitä, millaiset ratkaisut ovat toimineet minulla ja monilla muilla, ja yhdessä ryhmän kanssa pallotellaan vaihtoehtoja – ideamyllynä ryhmä on aina kokoaan suurempi. Mutta loppujen lopuksi jokainen osallistuja on itse oman projektinsa pääsuunnittelija ja työnjohtaja.
Miksi juuri nämä taidot ovat tärkeitä elämässä?
Vaikkapa kasvivärjäyksen taitoa nykyihminen ei tietenkään tarvitse yhtään mihinkään! Mutta ajattelen, että oman ympäristön mahdollisuuksien huomaaminen, käsillä tekeminen, luova asioiden yhdisteleminen ja myös ryhmässä jakaminen ovat juuri niitä aivan perimmäisiä lajityypillisiä tarpeita ja taitoja, joita meillä ihmisillä on. Niitä kannattaa harjoitella ja niistä kannattaa nauttia. Eikä tämä ole enää nykyään mitään hörhöjen haihattelua – mitä tarkemmin vaikkapa lähiluonnon hyvinvointivaikutuksia tutkitaan, sitä vakuuttavampaa dataa kertyy. Kun liikkuu lähiluonnossa aistit avoimena, opettelee tuntemaan keräiltävien kasvien kasvupaikat tai vaikka siivoaa itselle tärkeän luontokohteen roskista, ja vielä luovasti hyödyntää keräilemänsä materiaalit, antaa itselleen suuren lahjan. Omaan ympäristöön juurtuminen ja luovien ratkaisujen keksiminen käsitöiden parissa ja ryhmän kanssa jakaen synnyttää hyvinvointia laajasti koko elämässä.
Tutustu Katrin kursseihin täällä.
Teksti: Koulutuksen ja viestinnän asiantuntija Susanna Viherä ja Katri Pajala (FM), Auralan Kansalaisopisto
Kuvat: Katri Pajala
