Muutin parikymppisenä sairaanhoitajana Kuopiosta Helsinkiin töihin. Elämä suuressa kaupungissa postimerkin kokoisessa työsuhdeyksiössä ahdisti nuorta mieltäni. Etsin kansalaisopistosta öljyvärimaalauskurssin ja marssin sinne. Oli ihanaa saada ammattilaisen opetusta, tutustua toisiin ihmisiin sairaalatyön ulkopuolella ja nauttia maalaamisesta!
Kansalaistaitoja opetettiin vielä 1990-luvun loppuun asti kouluissa omana oppiaineenaan. Silloin keskityttiin muun muassa omaan terveyteen ja hyvinvointiin, turvallisuuteen ja talouteen sekä demokratiaan liittyviä sisältöihin.
Jo tuolloin oppiaineessa olleita asioita on edelleen keskeistä hallita, jotta elämä yhteiskunnassa sujuu mahdollisimman kitkattomasti ja voi voida hyvin. Samalla kuitenkin, kun yhteiskunta muuttuu, muuttuvat ja kasvavat myös tietojen ja taitojen tarpeet.
Digitalisaatio ja teknologian kehitys ovat nopeita. Niin pankissa asioimiseen kuin työelämässä pärjäämiseen tarvitaan jo usein digitaitoja.
Medialukutaito ja kriittinen ajattelu korostuvat nykyisessä maailmassa, jossa tietoa ja uutisia – niin tosia kuin epätosia – on saatavilla reaaliajassa monesta kanavasta ympäri maailmaa.
Elämän- ja luonnon monimuotoisuuden suojelu on tärkeää aikana, jolloin ilmastonmuutos ja luontokato pakottavat muuttamaan tapojamme toimia ja laittavat meitä elämään entistä vastuullisemmin.
Yhteiskuntana meidän on huolehdittava siitä, että jokainen pysyy mukana maailman muutoksessa. Tällöin esimerkiksi oman osaamisen mahdollisesta riittämättömyydestä ei tarvitse liikaa huolestua, jos voi luottaa siihen, että voi täydentää taitojaan tarpeen niin vaatiessa. Siihen pitää olla tarjolla helposti saavutettavia väyliä.
Kansalaisopistoilla on tärkeä rooli siinä, että kansalaistaitoja voidaan opetella missä tahansa elämänvaiheessa. Näin voidaan myös vahvistaa tasa-arvoa ja muutosta kohti parempaa. Toisaalta tietyt peruselementit voivat pysyä vuosikymmeniä samoina ja esimerkiksi arjenhallinta- ja vuorovaikutustaidot ovat varmasti aina tarpeellisia maailman muutoksesta huolimatta.
Kun alussa kuvasin omaa matkaani kuvataidekurssille ja siitä saamaani iloa, huolehdin siinä itsestäni ja opettelin elämään uudessa kaupungissa. Kansalaistaito on sekin, että tietää ja tuntee itsensä ja pystyy suunnittelemaan elämäänsä omalle itselleen sopivalla tavalla. Myös tällaisia taitoja pitää olla mahdollisuus rakentaa ja kehittää ja esimerkiksi muuttuvat elämäntilanteet ja -vaiheet voivat aikuisenakin laittaa tarvitsemaan näiden taitojen päivittämistä.
Ihmisinä emme ole koskaan valmiita. Jokainen voi oppia jotain uutta. Kansalaistaitoviikon kunniaksi kannustankin jokaista kehittämään jotain taitoa iästä ja elämänvaiheesta riippumatta.
Tuula Haatainen
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja
Kansanedustaja, sd
Helsinki
