Vihkiryijyn tekijät vasemmalta oikealle: Marja-Liisa Setälä, Anja Frantsi, Pirjo Valen, Auli Weckman, Taimi Sinisalo-Hemming ja Anna-Liisa Frantsi

Loviisassa vietetään heinäkuussa ruusuhäitä viidettä kertaa. Häät ovat osa kaupungin Ruusuja ja puutarhoja -tapahtumaa, joka tarjoaa kaikille avoimien Ruusuhäiden ohella ruusuja kaikissa mahdollisissa muodoissa: puutarhoissa, taiteessa, musiikissa ja runoissa, myös ruuassa ja juomissa. Kirkkovihkimisen lisäksi hääpari on häiden avoimuuden lisäksi varautunut julkisuuteen.

Valkon kansalaisopisto on ollut ruusuhäissä mukana alusta saakka. Opiston eri kudontaryhmät ovat vuorollaan kutoneet ryijyn lahjaksi hääparille. Opiston tuntiopettaja, tekstiilitaiteilija Tina Karvonen suunnittelee ryijyn ja opettaa kutomisen. Kysyttäessä Tinalta, miten kurssilaiset on saatu yhteisen, muille tehtävän työn kimppuun, hän vastaa sen olleen helppoa. Kun työ ei ole liian työläs ja malli on innostava, moni kurssilainen ottaa haasteen innokkaana vastaan.

Tina yhdistää ryijyihin ennakkoluulottomasti eri materiaaleja ja tekniikoita. Ryijynukka löytyy toki kaikista ryijyistä. Yhtenä vuonna kudontaryhmän lisäksi ryijyn valmistamiseen osallistuivat myös keramiikka- ja posliininmaalausryhmä. Hopeoidut keramiikkapalat koristivat mattovillalangalla nukitettua sinistä ryijyä.

Vuoden 2013 valkoinen, kierrätyshenkinen ryijy valmistettiin vanhoista pitsiverhoista.

Tämän vuoden ryijy on kudottu Pyhtäällä Suur-Ahvenkosken ryhmässä. Mustavalkoisessa ryijyssä pohja on mustaa juuttia, nukka ja keskipujotus valkoista mattovillalankaa. Ryijyn alaosaan solmitaan vielä loimilangoista pitkä verkkomainen osa.

Valkon kansalaisopistossa toivotaan, että ryijy koristaa tulevan avioparin kotia vuosikymmenten ajan.

Teksti ja kuva: Marketta Heikinheimo, tekstiilityönopettaja/apulaisrehtori, Valkon kansalaisopisto

Valkon kansalaisopiston Berliini-aiheisella luentokurssilla keväällä 2013.

Munkki, makkara, muuri… Mikä muu sanoja yhdistää, kuin että ne alkavat samalla kirjaimella? Mennessäni Berliini-sarjan ensimmäiselle luennolle yritän haalia kasaan muistin perukoille ja lokeroihin unohtuneita nimiä, sanoja, kuvia. Mitä tiedän, mitä muistan Berliinistä? Vähän, mitättömän vähän!

Ajatus opintomatkasta Berliiniin syntyi erään henkilöstökokouksen päätteeksi, kun opistomme kieltenopettaja Jarmo Sihvonen kertoi lukiolaisten leirikoulumatkasta.

–Mekin halutaan lähteä Berliiniin, totesi eräs kollegoista.

Samalta istumalta päätettiin, että Valkon kansalaisopiston kevään 2013 ohjelmaan tulisi Berliini-aiheinen luentokurssi, joka huipentuisi kesäkuun alussa toteutettavaan opintomatkaan.

Avausluennolla saamme oppaaksemme Riitta Sinkkosen, joka vie opintoryhmämme aikamatkalle läpi kaupungin vuosituhantisen historian. Berliini-tiedostooni tulvii sotia ja rauhansopimuksia, kuninkaita ja hallitsijoita, raja-asemia, voitonmerkkejä, uhreista muistuttavia ristejä… Kahden viikon hauduttelun jälkeen Hannu Marttilan kirjallisuusluennolla historian yleinen henkilöityy romaanikerronnan yksityiseksi: kohtaloiksi, kokemuksiksi, tunteiksi ja tunnelmiksi – eletyksi ja kerrotuksi elämäksi.

Berliini muodin, taiteen ja arkkitehtuurin mekkana avautuu Mirkku Kullbergin esittämien kymmenien valokuvien kautta katuina, rakennusmassoina, monumentteina, torinvarren kahviloina, museoina, ravintoloina… Ryhmässä kuhistaan: Café Einsteinissa päätetään nauttia ensimmäiset iltapäiväkahvit. Stefissä on illastettava ainakin kerran, kunhan on ensin katsastettu Boroksen galleria. Trabiajelulle mennään porukalla. Matkasuunnitelma muhii mielessä, kypsyy pikkuhiljaa.

Viimeisen luennon aiheena on kylmän sodan aikainen politiikka ja Berliinin rooli EU-kaupunkina. Erkki Teräväinen palauttaa mieliimme, minkä olemme halunneet unohtaa. Brezhnev ja Hoenecker, kuoleman suudelma. Ydinkärkiohjukset, piikkilankaesteet, raja-asemat, muuri. Sepä se, muuri. Muistista palautuu mustavalkokuvia, telkkariruudussa nähtyjä uutisia, dokumenttiohjelmien torjuttua kuvastoa. One forgets so soon – mutta miten se sanotaan saksaksi?

Luennot on pidetty ja kuultu. Aivan vielä ei pakata laukkuja, mutta matkakuume on jo nousemassa…

Teksti ja kuvat: Eija Temmes, Valkon kansalaisopiston rehtori, Berliini -kurssin suunnittelija ja ryhmän jäsen sekä unohtuneita saksankielentaitoja opintoryhmässä kertaava elämänikäinen opiskelija