Käsityön kieli on universaali ja sitä ymmärretään monesta kulttuurista käsin. Kädet auttavat käsittämään asioita ja suomenoppija oppii suomea tekemällä ja kokeilemalla. (Kuva: Katriina Leppänen)

Opetan käsitöitä luku- ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille Espoon työväenopistossa / Omniassa. Käsityön opetus kuuluu osana opintoihin, joiden tavoitteena on oppia luku- ja kirjoitustaidon perusteet ja suomen kielen alkeet (kielitaitotaso A1.1-A1.2) sekä edistää osallistujien kotoutumista Suomeen.

Opiskelijat tulevat monista eri maista eikä heillä ole yhteistä kieltä. Lähtökohdat ovat haasteelliset. Opiskelijat eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa eikä heillä välttämättä ole aikaisempaa kokemusta koulun käynnistä. Kommunikointi tapahtuu esimerkkiä seuraamalla ja yksinkertaisten suomen kielen sanojen ja lauseiden avulla. Opettajalta tämä vaatii heittäytymistä, kekseliäisyyttä, joustavuutta ja empaattisuutta.

Käsityö on ollut oiva apu kielen oppimisessa. Käsityön kieli on universaali ja sitä ymmärretään monesta kulttuurista käsin. Kädet auttavat käsittämään asioita ja suomenoppija oppii suomea tekemällä ja kokeilemalla. Käsityön tekeminen antaa myös onnistumisen kokemuksia, iloa ja tyydytystä.

Olemme ommelleet koneella laukkuja ja penaaleja, essuja ja patakintaita. Olemme tehneet myös koruja ja paperitöitä. Erilaisiin materiaaleihin on tutustuttu kokeillen, tutkien ja keksien. Vaikka yhteistä kieltä ei ole, niin luokassa vallitsee voimakas yhteisöllisyyden tunne. Opiskelijat pitävät toisistaan huolta ja auttavat toinen toisiaan.

Käsityöllä on tärkeä rooli myös kulttuurisen vuorovaikutuksen edistäjänä. Käsityön kautta olemme voineet  käsitellä monia erilaisia aihepiirejä ja tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Opetus on lisännyt luovuutta ja kehittänyt motorisia taitoja, joita tarvitaan kirjoittamisen oppimisessa.

Kokemukseni käsityön opetuksesta luku- ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille ovat olleet erittäin positiivisia. Käsityö on toiminut sillanrakentajana kielen oppimisessa. On hienoa huomata, että tulemme ymmärretyksi toinen toisillemme ja saamme onnistumisen kokemuksia sekä ennen kaikkea, opimme suomea ja suomen kulttuuria.

Katriina Leppänen
kädentaitojen suunnittelijaopettaja / tiimivastaava
Espoon työväenopisto / Omnia

Kuvat: Katriina Leppänen

Iloisen värisiä vaatteita valmistumassa.

Onnistuminen, uuden oppiminen, hyvän mielen tuottaminen – tätä kaikkea Vantaan aikuisopiston kurssit tarjoavat! Hyvän olon tuottaminen ihmisille on oleellinen lähtökohta Aikuisopiston toiminnassa, ja uuden oppiminen on todistetusti yhdistetty hyvän mielen syntymiseen. Ei tämä matka kuitenkaan jää tähän, sillä opiston kursseilla voi tuottaa hyvää mieltä myös muille! Konserttien, näytelmien ja näyttelyiden lisäksi opistossa voi konkreettisesti ojentaa auttavan käden Autetaan ommellen ja neuloen -kurssilla.

TOIMINTA JOKA EI KOSKAAN PYSÄHDY
Vuodesta 2013 lähtien toiminut hyväntekeväisyyskäsityökurssi on tänäkin vuonna luonut ympärilleen erittäin innostuneen käsityöläisjoukon, ketkä tällä hetkellä yrittävät parhaansa mukaan nauttia kahvistaan opiston käsityöluokassa. Iloiset naurunpurskahdukset tekevät siitä vain välillä hieman ”haasteellista”.

Kevään 2016 kurssi alkaa olla lopuillaan ja huikeat 177 erilaista tuotetta ovat kohta valmiina lähtemään kohti tarvitsijoitaan, jotka tällä kertaa sijaitsevat SOS-lapsikylässä ja Ensi- ja turvakotien liitossa.

Tuotteita valmiina lähtemään kohti tarvitsijoitaan.

Näitä tuotteita on isoissa pinoissa pöydillä. Tuolla pilkottaa niin trikoovaatteita, neuleita, lapasia, sukkia kuin peittojakin. Kirjo on laaja! Eikä edes mitään perusversioita, sillä lapaset on kudottu siileiksi ja sukat tennareiksi, luoden aivan mahtavan kauniita töitä. Viime syksynä tällä samaisella kurssilla kudottiin ”hypistelymuffeja” palvelutaloon, joihin kaikki langat ja kankaat saatiin lahjoituksena. Valmiit tuotteet toivat hyvän mielen monelle vanhukselle.

HYVÄ MIELI HETKESSÄ
Mutta mikä sitten saa oppilaat tulemaan tälle kurssille, vaikka kurssissa on pieni osallistumismaksukin? Kysyessä pöydän ympäriltä alkaa lennellä monia vastauksia:

”Päivällä on eläkeläisen mukava tulla kurssille.”
”Kurssilla on kotoinen tunnelma heti alusta alkaen.”
”Uusien on helppo tulla mukaan.”
”Kurssilla oppii valtavasti uusia asioita.”
”Ei ikä- eikä osaamisvaatimuksia.”
”Sosiaalinen tapahtuma – sopii yksinäiselle hyvin.”

Työt suunnitellaan ja tehdään yhdessä.

Kuitenkin ennen kaikkea korostetaan hyvää jengiä ja mukavaa opettajaa. Naurava joukko lisää, että perjantai-aamuna ei jätetä tulematta opistolle kuin erittäin painavasta ja merkittävästä syystä.

Kurssi ei ole pelkkää puurtamista, vaan siihen kuuluu myös paljon muuta sosiaalista toimintaa. Vastaanottajajärjestöt päätetään yhdessä ja valituista järjestöistä käy ihmisiä luonamme kertomassa toiminnastaan. Osa kurssikerroista kuuluu erilaisilla retkillä esimerkiksi käsityönäyttelyissä tai käsityökaupoissa. Tämä kello 10 kahvi on myös oleellinen osa kurssin sosiaalista toimintaa, vaikka kaikki eivät aina maltakaan käsitöitänsä edes kahvin ajaksi keskeyttää.

Syksyllä alkaa taas uusi kurssi. Tule sinäkin mukaan tähän iloiseen seuraan oppimaan uutta ja tuomaa hyvää mieltä muille!

Teksti: Elina Vienamo ja Laura Willgren
Kuvat: Elina Vienamo
Julkaistu myös Vantaan aikuisopiston blogissa.