Yhteisötaidekurssilla ei koskaan tylsää

Turun suomenkielisen työväenopiston sisäänkäynnin lähellä on tämän näköinen yhteisötaideteos vuodelta 2008.

Talon opiskelijoista ja työntekijöistä 80 henkilön ryhmä innostui tekemään 1- ja 0-laattoja. Jokaiseen laattaan tarvittiin styrox-levy, kananverkkoa, betonilaastia,mosaiikkia, kaakelilaastia ja lopuksi saumauslaastia. Opiston satavuotisjuhlan kunniaksi laatoista muodostettiin 100-rivistojä ja samalla numerot kertovat ict-aikamme binäärijärjetelmästä. Minun tekemäni 0-laatta on ihan siinä keskellä.

Minulla tulee 11 vuotta täyteen kuvataiteiteen kursseja ja nyt olen lopettamassa. Olemme käyneet opastettuina lukuisissa näyttelyissä eri puolilla Suomea. On käyty tekemässä luonnoksia tuomiokirkossa, rautatieasemalla, taidekappelissa ja luontokeskuksessa. Opiston omia näyttelyjä on ollut useampia ja kerran on levittäydyttiin jopa kauppakeskukseen. Omakustannekirjakin on tehty kyseisen vuoden ryhmästä. Yhdessä tekeminen ja yksin tekeminen on lomittunut mukavasti. Molemmat mahdollisuudet ovat merkityksellisiä.

Olen katsellut tuhansia kuvia ja kuunnellut tuntikausia teoriaa ja siitä lähtenyt tekemään opettajamme Sinikka Mäki-Lertolan meille suunnitelemaa projektia. Siinä on sitten monenlaisia tekniikoita opeteltu ja materiaaleja kokeiltu.

Välillä on ollut helpompaa ja välillä niin kovin vaikeaa. Lopputulokset ovat myös olleet melko vaihtelevia. Kaikki tämä on ollut kiinnostavaa, innostavaa, haastavaa, mutta ei koskaan tylsää. Kaikkea ympärilläni olevaa osaan katsoa nyt tarkemmin ja nähdä enemmän. Visuaalinen puoleni on ollut hyvin ruokittu. Siksi olenkin hyvin kiitollinen ja tyytyväinen tähän mahdollisuuteeni opiskella laajasti ja monipuolisesti itselleni merkityksellistä kuvataidetta.

Teksti ja kuva: Maija Talonpoika