Räsymattoja 50-luvun lakanoista

[one_half]

Olen kutonut kudonnaisia kangaspuilla Lopen opiston Launosten kudontaryhmässä Leena Ikonen-Saarisen opastuksella jo parikymmentä vuotta. Viime aikoina olen ollut lähes hullaantunut räsymattoihin ja kutonut mm. matot sisareni kotiin.

Räsymattojen kuteina olen käyttänyt mm. mieheni isoäidin 50-luvun puuvillalakanoita, jotka on värjätty mieleisiksi Dylon-koneväreillä ja sitten leikattu matonkuteiksi. Olin 90-luvulla talkoissa mieheni serkun vaatetusliikkeen varastossa, jossa miehet kantoivat isovanhemmilta perittyä omaisuutta surutta roskalavalle. Lavalla oli pahvilaatikollinen mankeloituja, valkoisia lakanoita. Miehet totesivat, ettei niitä ole kukaan käyttänyt, eikä tuollaisia kukaan enää nykyisin käytä. Pelastin puolisoni isoäidin tekemät, valkoisin pitsein ja nimikirjaimin kirjaillut lakanakaunottaret.

Sisareni oli joskus toivonut löytävänsä jostakin vanhoja hyviä lakanoita, jotka voisi värjätä verhoiksi. Annoin siskolleni kymmenen lakanaa, jotka hän miehensä kanssa värjäsi oliivinvihreiksi, sini-vihreiksi, ruskeiksi ja okrankeltaisiksi. Näin lakanat muuntuivat verhoiksi ja kaunistivat vuosia vanhan puutalon ruutuikkunoita. Aika kului, ja verhot haalistuivat pikkuhiljaa.

Siskoni ei ollut löytänyt mieleisiään. Puulattiat ovat kauniit ilman mattojakin, mutta matot suojaisivat ja antaisivat isoille huoneille eloa ja lämpöä jalkain alle. Sisko puhui usein vanhan ajan räsymatoista. Tarjouduin kutomaan matot. Oli aika poistaa auringon haalistamat lakanaverhot ikkunoista ja uusiokäyttää ne. Sisareni värjäsi lakanat taasen mieleisikseen ja leikkasi niistä matonkuteita. Minä puolestani aloin kolkutella mattoja. Tiimityötä parhaimmillaan!

Suunnitteluun, ajatustyöhön, mattomallien piirtämiseen ja värittämiseen, matonkuteitten vertailuun, värjäykseen ja mallaamiseen olen käyttänyt aikaa ainakin yhtä paljon kuin kutomiseen. Maton värit eivät ole yhdentekevät, koska ne vaikuttavat sisustuksen kokonaisuuteen sekä asukkien ja vieraiden mielenmaisemaan. Kun on saanut leikattua räsyt ja valittua värit, tuntee itsensä taiteilijaksi, hengen leivän leipojaksi. Räsymattoon tiivistyy arkipäivän estetiikka. Räsymaton kauneus ikään kuin kannattelee ihmistä, joka kulkee huoneen poikki raitojen yli. Panostan kutomisessa lopputuloksen laadukkuuteen ja siisteihin reunoihin. Jatkokset ja värit vaihtuvat ilman repsottamista, vaikka vanhasta teenkin.  Omin käsin luodut matot ovat yksilöitä. Kun istun siskoni olohuoneen sohvalla, mietin sieluni silmin, millainen uusi matto sopisi lattiaan. Vaihtelu virkistäisi. Ensi syksynä alkaa taas opistokausi, ja toivottavasti ohjelmassa on kudonta. Onkohan oranssi vielä syksyllä in vai out perinnematoissa?

Rahapalkkaa en ole kutomisestani halunnut. Sain siskoltani kiitokseksi Käsityön pikkujättiläisen saatesanoilla: Kiitos kauniista matoista, jotka ovat lämmittäneet mieltämme ja jalkojamme paljon.

Teksti ja kuvat: Maritta Kolehmainen

 [/one_half]

[one_half_last]

 

Räsymatto_tarina_Lopen opisto1

Vaaleasävyinen matto on sävytetty Birger Kaipiaisen suunnitteleman Ken kiuruista kaunein -tapetin kanssa.

 

Räsymatto_tarina_Lopen opisto2

Kun aurinko paistaa, matto muuttuu iloisen väriseksi. Iltahämyssä maton kelta-oranssi-vihreä väri sointuu Ritva Kronlundin Viinirypäle-tapettiin.

 

Räsymatto_tarina_Lopen opisto3

[/one_half_last]

Kirjoittajasta

Kommentoi

*