Opittiin näkemään mitä nähtävissä on

Pakkasvaurioita tutkimassa.

Iitin kansalaisopisto edelläkävijänä luonto-opetuksessa

Kesällä 2012 tuli hyväksytyksi EU:n elinikäisen oppimisen ohjelmaan kuuluvan Grundtvig-oppimiskumppanuuden mukainen hanke, LENA – Learning Natural Values in Europe. Hankkeessa on ollut kumppaneita Virosta, Italiasta, Romaniasta ja Suomesta.

Iitin kansalaisopistolla on ollut hyviä kokemuksia koulutusyhteistyöstä erilaisten EU-osarahoitteisten hankkeiden kanssa. LENA-projektin suomalainen toimija lähestyi kansalaisopistoa mahdollisen yhteistyön aloittamiseksi luontoaiheisessa koulutuksessa. Sovittiin, että projektin toimesta suunnitellaan ja johdetaan koulutus. Kansalaisopisto vastaisi muusta osasta. Kurssi päästiin alkamaan tammikuussa 2013 päättyen kesän kynnyksellä 2014.

Vaikka projektivastaavalla oli selvästi ajatuksena käsitellä luontoarvoja laajasti, mutta hyvin lähellä yksityistä ihmistä, ei ollut itsestään selvyys, miten luonnossa tapahtuva koulutus järjestettäisiin. Mietinnän jälkeen asia kirkastui: Meillä on omasta takaa Natura 2000 alueita ja muita luonnoltaan arvokkaita, suojeltuja kohteita.

Vuodenajat, mahdollisten kohteiden sopivuus ja paras anti piti sovittaa kurssiohjelmaksi. Kurssin nimeksi taipui luontevasti ”Tunnista luontoarvot”. Tavoitteena oli nostaa esiin luontoarvoissa maaperä, ilma, vesi ja eliöt. Näin kehittyi kolmen lukukauden mittainen kokonaisuus; oli vanhaa, käsittelemätöntä metsää, lehtoja, kallioita, soita, marja- ja sienimetsiä, ketoja, avolähteitä, kallioperän erikoisuuksia, luolia, kalliomaalauksia, ennallistettuja alueita, erilaisia kasvi- ja eläinlajien elinympäristöjä, paljon kasveja sekä värejä, makuja, tuoksuja ja ääniä luonnossa. Joidenkin teemojen osalta oli tarkoituksenmukaista vierailla yrityksissä ja muissa yhteisöissä, kuten matkailuyritys, lämpökeskus, voimalaitos, paperi- ja sellutehdas sekä jäteasema.

”Harvemmin on lumikengillä taivaltaen tutkittu luonnon ihmeitä ja pakkasvaurioita mm. koivuissa. Tammikuussa 2014 oli kurssipäivänä lähes -20 °C , kurssilaisilta tuli aiheellinen toteamus:

– Luonto pärjää, pärjäämmekö me. Hyvin pärjättiin”

Kouluttajat olivat mahdollisimman pitkälle paikallisia osaajia. Se takasi hyvän ilmapiirin, ja antoi lisäarvoa paikallistuntemuksen kautta, kun kouluttajat nostivat esiin retkien varrelle sattuneita kulttuuri- ym. kohteita.

Alkuaan kurssilaisia ilmoittautui 22. Pientä vaihtuvuutta oli, mutta ryhmä pysyi koko ajan perusjoukoltaan samana. Opiskelijat voivat lukukausittain valita joko koko kurssin taikka kolme retkeä valitsemistaan aiheista. valtaosa otti koko kurssin, vaikka ei olisi aina päässytkään osallistumaan. Opiskelijajoukko oli hyvin sitoutunutta ja innostunutta. Se palkitsi myös vetäjän.

Palautteet kurssista olivat suorastaan kiittäviä. Parhaiten tuntemuksia kuvastanevat muutamat poiminnat:

  • Todella hyvin seurattu kurssin kuluessa vuodenaikoja ja niiden mukana tulleita vaihteluita luonnossa.
  • Kurssipäivien ohjelma oli vaihteleva ja sai mahdollisuuden tutustua erilaisiin paikkoihin.
  • Antoisa retki. Oli alustus kalliomaalauksista ja vuoren luoliin liittyvistä tarinoista, Oli myös tehtäviä vuorelle kiipeämisen reitillä – voitiin todeta, että kurssilla on opittu. Huipulta sitten aukenivat upeat näköalat Kotojärvelle ja sen rannoille.
  • Kotiseututuntemuksen paranemista, luontoihmeiden aistimista (värit, muodot, äänet, tuoksut). Hyvä ryhmä, jossa oli mukava oppia.
  • Joka retkellä opettajien ja opiskelutoverien anti on ollut korvaamattoman suuri elämys!
  • Iitin kunnan alueella on monta hienoa luontoretkeilykohdetta, joita voitaisiin hyödyntää matkailumielessä, hallitusti tietenkin. Vai pidetäänkö tieto sittenkin vain näin ”meidän kesken” ja nautitaan vain itse näistä mahtavista maisemista

”Opin (muistin taas ilolla), miten suuri tietomäärä tällaiseen samasta asiasta innostuneeseen ryhmään mahtuukaan. Ja miten mukavaa oppiminen on, kun tieto siirtyy jutellen, pieniä asioita huomaten, kysyen… vaivattomasti kuin hengitys, piristäen kuin raikas vesi.”

Tunnista luontoarvot -kurssi päättyi keväällä 2014. Päätöstilaisuudessa kurssilaisilta pyydettiin ajatuksia, miten aihetta voisi jatkaa kansalaisopistomme puitteissa. Ehdotuksiksi nousivat mm. rakennetun ympäristön tutkiminen sekä villivihannesten tunnistaminen ja hyödyntäminen.

Teksti: Hilkka Perttola ja Marja Laiho
Kuva: Hilkka Perttola