Opintomatka taiteen ja kulttuurin Japaniin

Naran puistossa

Naran puistossa

Kaikki alkaa väkevästä ja värisyttävästä unestani huhtikuussa 2015; olen Japanissa, jossa en ole koskaan käynyt, mutta oloni on satumaisessa maisemassa kevyt kera kudonnan opiskelijani Mayumin. Päivänvalossa uskallan kysyä, että lähtisikö Mayumi minun ja muutaman opiskelijani kanssa Japaniin.

Kyllä. Päätämme tehdä unestani totta. Syksyllä alkaa ahkera suunnittelu, varovainen opiskelijoiden kysyminen matkalle mukaan, kirjojen lukeminen, aikataulujen selvittäminen, matkatoimistojen kilpailuttaminen ja uskalluksen kerääminen. Silkkipaperisen ohut unelma alkaa hahmottua matkapapereiksi Mayumi Niirasen avulla ja origamilinnun siivet saavat Finnairin lentolipun muodon.

Nishikin kudontakeskuksen asiantuntija

Nishikin kudontakeskuksen asiantuntija

Maaliskuun lopussa 13 Kaukametsän opiston, vapaan sivistystyön opiskelijaa yhteensä kuudelta eri kurssilta sekä hieman värisevä opettajansa lähtivät kohti Japania, Osakaa. Siellä meitä jo odotteli Mayumi kera juuri avautuvien kirsikankukkien. Henkilökohtainen palvelu käynnistyi heti lentoasemalta ja sitä riitti hymyjen kera liikenteenohjauksesta hotelleihin, supermarketeista temppeleihin. Aloitimme matkamme historiallisesta Narasta puistoineen ja peuroineen. Ensimmäisenä iltana, kevättuulen keveissä suudelmissa luimme ääneen toisillemme haiku-runoja puistossa. Uneni on alkanut uudestaan, mutta nukkumaan ei malttaisi mennä.

Narassa opiskelimme rakennustekniikkaa maailman suurimman puurakennuksen äärellä ja pohdimme patsaiden kauneutta, puupiirroksia ja japanilaisen taiteen vaikutusta länsimaiseen taiteeseen. Siirtyessämme Kiotoon koimme pienen maanjäristyksen ja pääsimme perinteisiä kudontataitoja ylläpitävään Nishikin silkkikutomoon, joka raotti kameroilta piilossa todellisia, ikivanhoja taidon salojaan.

Hääpari Gionissa

Hääpari Gionissa

Hengästyimme lankojen määrästä ja ohuudesta, kutojien sitkeydestä ja silkin sivistyneestä säihkeestä. Opiskelimme kimonoja geishojen kulkiessa kauniisti ohi opintohetkemme kuin ajatuksen voimalla olisimme heidät tilanneet paikalle. Kiotossa pääsimme mukaan paikallisen yliopiston päättäjäisjuhliin, näkemään hääparin heidän aloittaessa yhteistä taivaltaan ja harjoittelemaan ensimmäisiä askeleita tiellä teen syvimpään olemukseen teeseremoniassa.

Kultaiset ja hiljaiset temppelit hurmasivat kauneudellaan ja puutarhoillaan. Yksinkertainen, mietitty, hillitty kauneus hiljensi katsomaan tarkemmin opintotehtävien avatessa yksityiskohtien hienouksia, sammakkojen loikkia ja lintujen siipiä. Keisarit laskeutuivat opintopiirin keskuuteen ja lyhdyt loistivat tiellämme.

Dotomborissa, Osakassa

Dotomborissa, Osakassa

Osaka antoi uudenlaisen miljoonakaupungin pulssin: luotijunat, pilvenpiirtäjät, teknologian keskuksen kuhisevat kadut, modernin taiteen museo tulkintoineen länsimaisesta taiteesta, viehkeät neitokahvilat ja kilometrien mittaiset kauppakadut näyttivät maan moninaiset kasvot. Opintotehtävissä avasimme tulevaisuuden näkymiä, löysimme samuraiden jälkeläisiä, kauppaa ja kontakteja.

Hiroshima hiljensi puistoissaan ja museoissaan. G7-maiden edustajat tulivat perässämme miettimään maailman makuuasentoa rauhaa kainaloissaan. Tussipiirrosmainen, pyhä Miyajiman saari huokui rauhaa, vaikka sää estikin suuret suunnitelmamme vuoren valloituksesta. Hetken vain olimme, sillä kukaan ei saa syntyä eikä kuolla pyhällä saarella.

Miyajiman torii-portti

Miyajiman torii-portti

Kymmenen päivää haihtuivat vauhdilla, mutta kokemusten sulattelemiseen ja todelliseen asioiden ymmärtämiseen menee paljon pidempi aika – kenties tämä opintomatka ei lopu koskaan, vaan oli pieni maistiainen suuren oppimisen lähteen virkistävästä vedestä. Elinikäisen oppimisen japaninkielinen termi,michi, avautuu meille vähitellen. Matkalla mukana ollut opiskelija kirjoitti matkan jälkeen kokemuksistaan seuraavasti:

Maailma luo paljon ahdistavia tuntemuksia, mutta vastapainoksi tarvitsemme kauneutta, iloa, lämpimiä mielen ailahduksia. Kaikkea tätä positiivisuutta sain tältä matkalta, mikä omalta osaltaan edesauttaa psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä iän karttuessa.

Ryhmäkuva opintomatkalaisista Enkoujissa, Kiotossa

Ryhmäkuva opintomatkalaisista Enkoujissa, Kiotossa

Opintotehtävien lisäksi ryhmämme oppi monia asioita kuin huomaamattaan: matkustamisen moninaisuutta, estetiikkaa, ystävyyttä, palvelua, kohteliaisuuksia, säästäväisyyttä, kysymään neuvoa ilman yhteistä kieltä, toisten huomiointia, sitkeyttä, uusia ruokalajeja, kellontarkkaa toimintaa, ruuhkassa liikkumista ja kauneutta yksityiskohtien viimeistelyssä. Nähty, kuultu, koettu, maistettu ja haistettu jäsentyvät vähitellen opeiksi, iloksi ja voimaksi elämään.

Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa untani.

Teksti ja kuvat: suunnittelijaopettaja Sini Sarén, Kaukametsän opisto
Julkaistu myös Kajaanin kaupungin kulttuuriblogissa