Nyt mie vasta paikkaan jouvvuin, kun aukasin oven ”kiel kouluun”

TOHMAJÄRVI/KITEE
Lea Koukku                                                                                                                         

Nyt mie vasta paikkaan jouvvuin,
kun aukasin oven ”kiel kouluun”.
En voi ennee mittään kirjottoo,
kun kirjakieltä pitäs harrastoo!
Mie joka sannaan yritän yhyssannoo viäntee
ja kaikkii sanoja ympäri kiäntee.

Sain ohjeet opettajalta, ”MERKITYSTESTI, PAINOTESTI, LISÄYSTESTI”
Näistä tul jo tunne, tullooko miun ukosta tällä(kin) mänöllä kohta leski!?
Mie piätin kuitennii riäkätä suomenkieltä,
ja toivon että suan lissee ohjeita sieltä.
On omat miel`kuvat, isolla vai pienellä,
jos taululle kirjotan, – voip pois pyyhkii sienellä.

Nyt luven yleisnimistä jo ohjetta, tää alakaa jo kiristää värtsiläläisen pohjetta!
Mie istunu oon nyt kirjottamassa ainaki kolome tuntii tätä,
ja sitkeesti ajattelin, vaikka mänis ilta 22:een, en kesken jätä.
Miulle suat vaikka soittoo, jos halluut kommentoijja,
tai tähän sähköpostiin virheet kaikki luetoijja.
Nyt tämä rva lähtöö kahville, – ihan koko runnoilu jo maistuu pahville.

Nyt jatkuu pyynnöstä tää sepustus,
vaikka ihan selevästi tunnen, – miun osalta tul reputus!
Niin loppuu kaikki hyvä aikannaan ja
muistoihin nää kaikki ohjeet ja kuvat laitettaan.
Jos appuu tarvii lehti tai toinen,
ope-Riitta tietää, ketä ehottoo voinet?

Vielä huomioitava on se, kuka kuvasta puuttuu,
tuo Merja, se varmasti kirjailijaks muuttuu!
Mie toivotan kaikille hyvvee jatkoo
ja toivon et joskus voitas vielä kirjotuksii yhessä ratkoo.

Teksti: Lea Koukku, Tohmajärven kansalaisopisto

Juttu on kirjoitettu osana Keski-Karjalan kansalaisopiston ja Tohmajärven kansalaisopiston Kirjoita, kuvaa ja julkaise -kurssia, jossa harjoiteltiin lehtijuttujen kirjoittamista ja kuvaamista. Juttu on julkaistu myös paikallislehdessä.