Näppärästi nipsuista

[one_half]

Monen monta vuotta sitten näin ystävättärelläni erikoisen, hopean värisen laukun, jonka pinta oli kuin isoista kalan suomuista tehty. Lahjaksi saatu laukku oli Italiasta, mutta se oli tehty Brasiliassa ja siihen oli käytetty materiaalina vain juomatölkkien avausnipsuja ja lankaa. Olkalaukku oli aivan ihana ja tyylikäs kierrätystuote!

Kansalaisopiston kurssisihteerinä toimiessani tapaus palasi mieleeni, ja kehotin kerran paikallislehden haastattelussa

”Ruvetkeehan kerreemään juomatölkkien nipsuja, niin pistettään kurssi pystyyn ja tehhään ihelle hienot olkalaukut!”

Kurssille saapui yksitoista iloista naista muovipurkit täynnä erivärisiä nipsuja. Monen tuhannen nipsun lajittelu oli jo kova homma, mutta siitä se hymy vielä hyytyi epäuskoon ja kauhuun, kun ohjaaja kertoi seuraavan tehtävän. Nimittäin nipsuista piti hioa viilalla irrotuskohta siistiksi, ettei rikkonainen reuna riko ihoa tai virkkaussilmukoita. Vasta sen jälkeen pääsi virkkaamaan nipsuja yhteen. Seuraavalla kerralla oli kurssille kantautunut myös pari pientä hiomakonetta, jotka helpottivat huomattavasti nipsujen viilaamista. Innoissani lupasin hioa myös kanssasisarieni kynnet, ja ihan ilmaiseksi!

Suunnittelin tekeväni ison olkalaukun. Laskeskelimme naisten kanssa, minkä arvoinen laukku mahtaisi olla työhön nähden ja tulimme siihen tulokseen, ettei sitä kannata myydä alle 2000 euron. Joku ehdotti, että tekisin pienen laukun, jolloin voisin tehdä jäljelle jäävistä nipsuista laukun myös ystävälleni. ”Mitä?! Kukahan ystäväni suap miulta kahen tonnin lahjan?”

Aloitin olkalaukun teon hopeanvärisillä nipsuilla ja virkkasin ne kiinni toisiinsa hopeanharmaalla merseroidulla langalla. Olin virkannut varmaan viimeksi yläasteella. Naiset tarjoutuvat ottamaan minusta valokuvan, koska suuni näytti menevän ”mikä millekin mutkalle” ja kielikin vilahti välillä apuna, jotta sain virkkuukoukun silmukoista aina läpi.

Pystyvimmät virkkuukoukun heiluttelijat toivat näytille jo upeita kaulanauhoja, erilaisia rannerenkaita, rintakoruja, erivärisiä vöitä ja rahapusseja. Ulkomuistista yritin minäkin tehdä ”välityönä” kaulanauhan itselleni. Ihmettelin vain, miten toisille riitti 50 nipsua kun minä sain tuhlattua siihen varmaan yli 100. Olin luonut uudenlaisen design-korun, jonka nimeksi tuli ”Onnellinen vahinko”.

Näppärästi nipsuista -kurssi oli erittäin onnistunut ja hauska kurssi. Se virkisti mieltä sekä kurssin sosiaalisuuden että kurssin tarjoaman uuden osaamisen ansiosta. Yhdessä tekeminen ja ideoiden jakaminen on ihan yhtä tärkeää kuin varsinaisen tekniikan oppiminen.

Kurssin tuotoksista koottiin näyttely Tohmajärven kunnanvirastolle. Sinne se valmis olkalaukkunikin päätyi kaiken kansan ihasteltavaksi.

 

PS. Aloittelen jo uutta laukkua, sillä minulla on kaksi tytärtä. Poika varmaan tyytyy miehiseen rannerenkaaseen tai vyöhön.

 

Teksti ja kuvat: Merja Susi, Tohmajärven kansalaisopiston kurssisihteeri

[/one_half]

[one_half_last]

Näppärästi nipsuista_Tohmaharven kansalaisopisto1

 

Näppärästi nipsuista_Tohmaharven kansalaisopisto6JPG

 

Näppärästi nipsuista_Tohmaharven kansalaisopisto7

[/one_half_last]

Kirjoittajasta

Kommentoi

*