Monipuolinen posliininmaalaus

Anna-Liisa Mecklin on lahjoittanut tekemänsä astiaston posliiniyhdistykselle myytäväksi.

Tohmajärven kansalaisopistossa on toiminut posliininmaalausryhmä 70-luvulta lähtien. Harrastus ei vaadi piirtämistaitoa, sillä posliinia voi koristella monilla eri tekniikoilla.

Posliininmaalauksessa on todella monenlaista tapaa tehdä kuvioita: voi piirtää mallista, jäljentää, kopioida, ideoida itse ja käyttää vaikka siirtokuvia omien sommitelmien mukaan.   Sivellin ei suinkaan ole ainut väline, vaan maalausta voidaan tehdä monella eri tekniikalla ja apuvälineellä.  Kaikki työt poltetaan uunissa jonka lämpötila on 600 – 800 astetta, joten työt kestävät käytössä vaikka leivinuunin ja astianpesukoneen kuumuuden.

Kurssin pitkäaikainen opettaja Leila Hurmalainen kertoo saaneensa kipinän maalaamiseen Mikkelin kansalaisopistossa vuonna -65.

– Aion opettaa taitoa niin kauan, kunnes jatkaja tähän löytyy. Sitten pääsisin itsekin maalaamaan, Hurmalainen toteaa.

Impi Räty on osallistunut kurssille jo 70-luvulta lähtien. Opettajiakin on tänä aikana ollut useampia: ensimmäinen oli Are Kivisaar, sitten Kaija Melasaari, Raija Kainulainen ja nyt viimeisenä Leila Hurmalainen.

– Alkuaikoina myös koululaiset olivat mukana, varmaankin kuvaamataidon opetuksen alla, Impi Räty muistelee.

Pitkän linjan maalareita…

Tohmajärven kansalaisopistossa on toiminut posliininmaalausryhmä 70-luvulta lähtien.

Impi Rädyn lisäksi pitkän linjan maalareita ryhmässä on Raili Leppänen, joka on ollut mukana jo vuodesta 1982. Hän kehuu Leilaa opettajana mukavaksi, kannustavaksi ja hyviä neuvoja antavaksi.

Anna-Liisa Mecklin kertoo olleensa mukana vuodesta -85 lähtien melkein koko ajan, pieniä lepotaukoja lukuun ottamatta. Esillä on Anna-Liisan taitavasti maalaamia kahvikuppeja, enkä voi olla kysymättä, mikä on hänen merkittävin tekemänsä työ. Anna-Liisa vain siunailee, mutta Leila vastaa:

– Olen ihan ihmeissäni kun Anna-Liisassa on niin paljon opettamista!

Ja koko ryhmä remahtaa iloiseen nauruun tietäen tämän maalarin taitavuuden.

Anna-Maija Luukas kertoo olleensa mukana jo reilut 20 vuotta. Ensimmäiset maalaukset ovat kattilakaapissa tarpeellisessa ”virassa”.

– Ensimmäinen merkittävä työ oli villiviini, jonka siveltimellä maalasin. Siveltimellä maalaaminen on minulle mieluista. Esimerkiksi hennot orvokit saa kerralla valmiiksi maalaamalla. Kuulun posliiniyhdistykseen, koska se on tärkeä osa tätä toimintaa.

… ja uusia harrastajia

Vuodesta 2005 lähtien mukana ollut Hilkka Pesonen kertoo pitävänsä kaikkein eniten viivatyöstä sekä ”oman piän mukaan” tekemisestä.

Irja Kainulaiselle tämä on ensimmäinen kokeiluvuosi, ja maalaaminen tuntuu yhtä palkitsevalta kuin puu- ja metallityöt.

Maija Kukkonen kertoo Impin houkutelleen hänet mukaan opettelemaan maalauksen saloihin.

– Ajattelin tehdä jotakin myytäväksi lähetystyön hyväksi Kirkkoniemen kesäkahvilaan.  Olen liittynyt posliiniyhdistykseenkin. Aika kuluu mukavasti ja sekin on hyvä ettei tämä ole iltakurssi, niin sopii vanhemmillekin ihmisille, Maija toteaa.

Koko ryhmä sanoo kuin yhdestä suusta, että kurssilla on kiva käydä, kun se on lähellä kotia ja porukka on samanhenkistä.  Monelle jotka eivät tunne tekniikoita, voidaan kertoa että ei tarvitse osata piirtää, koska kurssilla posliinia koristellaan monella tavalla ja erilaisilla apuvälineillä.

Teksti ja kuvat: Lea Koukku, Tohmajärven kansalaisopisto

Juttu on kirjoitettu osana Keski-Karjalan kansalaisopiston ja Tohmajärven kansalaisopiston Kirjoita, kuvaa ja julkaise -kurssia, jossa harjoiteltiin lehtijuttujen kirjoittamista ja kuvaamista. Juttu on julkaistu myös paikallislehdessä.