Mielen hyvinvointia meditoimalla

lootuksenkukkaKuka sytyttää valot Savossa perjantaisin iltapäivällä? Kuka koko valtakunnassamme? Ja kuka maapallollamme aina valollaan loistaen avaruuteen saakka?

Se olen minä, pieni meditoija, oikea valoilmiö. Tai jos mieheltäni kysytään kuvausta kuvitelmaani olevani valoilmiö, hän määrittelisi pallosalamaksi paremminkin. Lähetän valoa juurikin Sinulle, minulle ja meille kaikille sydämestäni meditoinnin avulla Kuopion Kansalaisopiston Meditaation taito -tunnilta. Hörhöjen hommia tuommoinen meditointi, eikös juu? Mutta onko hyvän ajattelu ja pahasta luopuminen hörhöilyä ja vain hörhöille sallittua?

Miksi mennä meditoimaan? Mennäkö tyhjentämään vai täyttämään mieltä? Itse menin hakemaan hiljaisuutta ja rauhaa juoksevaan mieleeni. Keväällä selailin Kuopion Kansalaisopiston kurssitarjotinta etsien itselleni hyvinvointia ja jotain uutta.  Ajattelin ensin etsiväni kehooni liikettä tanssin kautta mutta mieleni kaipasi (huusi) rauhaa… Meditaation taito, jossa keskitytään mielen hyvinvointiin – bingo!

Olen ensi kertaa kansalaisopiston kurssilla, mutta en aivan ensi kertaa meditoimassa. Sain tartunnan meditointiin Koh Samuin saarella kuusi vuotta sitten, jolloin lomamatkani aamut alkoivat meren rannalla meditoimalla ja joogaten. Silloin meditointi sai mieleni purkautumaan itkun kautta ja jouduin poistumaan kesken rauhallisen meditointihetken. Ystäväni tuli tunnin päätyttyä perässäni hotellihuoneeseemme ja ihmetteli että olinkin siellä enkä koirana rannalla, sillä tunnin jälkeen penkkini, josta olin poistunut, oli vallannut rannankoira. Jäin matkani jälkeen miettimään mikä minut sai itkemään meditoidessa? Teinkö matkan meditaation avulla tuolloin meren rannalla mieleni tyhjyyteen vai ylikuormitukseen, joka purkautui itkun muodossa?

Tartunta meditointiin talttui kuudeksi vuodeksi herätäkseen uudestaan tähän syksyyn. Saa nähdä mitä mieleni sopukoista löytyykään syksyn kurssin aikana. Vai juoksenko mieltäni taas karkuun kesken tunnin, jolloin paikkani luokassamme vievät kaupungin oravat?

Tunnilla nautimme meditaation teorian ja käytännön lisäksi joogasta ja mantralauluista. En uskokaan,että saan juoksentelevan mieleni taltutettua vain hiljentymällä kerran viikossa kansalaisopiston luokassa marraskuun loppuun mennessä, vaan joudun/saan jatkaa harjoittelua koko elämäni matkan ajan.Ryhmämme opettajana toimii Kari Timonen. Hän on löytänyt meditaation ja joogan elämäänsä jo yli kolmekymmentä vuotta sitten. Hänestä opettajana huokuu opettajan taito elää kuten opettaa. Hänestä huokuu mielen ja elämän rauha. Epäilen että hän jo taltuttanut mielensä, ainakin osittain. Opettajamme Karin mukana tunnilla saamme meditoinnin matkalla matkan myös joogaan. Joogan avulla avaamme kehoamme rauhoittumaan ja puhdistumaan meditointiin.

Mutta miksi lähetän valoa sydämestäni kun meditoin? Luon ja seuraan valoa alkaen sydämestäni jatkaen avaruuteen mieleni avulla, jotta saan aivoistani kapasiteettia lisää käyttöön. Keskittyminen vain valoon on keino jättää mielestäni kaikki muut tapahtumat ja ajatukset ja on aika keskittyä vain hetkeen. Ajatukseni työntyvät hetkittäin (rytinällä jatkuvasti) mieleeni takaisin mutta palaan uudestaan seuraamaan vain valoani.

Voisin myös laskea numeroita taaksepäin tai vaikka käyttää yksinkertaista om-tavua keinoina keskittymisen apuna, mikä vain itselle tuntuu sopivimmalta eli lainatakseni opettajamme sanoja: pääasia meditoinnissa on, että se on hauskaa ja rentoa.

Opettajamme Kari kertoi että päivässä aivoissamme käsittelemme n. 60 000 ajatusta, joista 95 % on vanhoja tapahtumia, ajatuksia, tottumuksia ja vain 5 % uutta tietoa. Meditoinnin avulla on mahdollista tyhjentää tilaa aivoista uusille ajatuksille. Luovuus tarvitsee tilaa luodakseen ja kehittyäkseen. En enää ihmettele miksi niinkin monet lääkärit, taitelijat ja juristit harjoittavat meditointia. Heille ”kovalevyn” puhdistaminen on vähintäänkin yhtä tarpeellista kuin kotiäidinkin mielen taltuttaminen.

Teksti ja kuvat: Kirsi Koponen
Julkaistu myös Kuopion kaupungin Lupa Innostua -blogissa.

Kirjoittajasta