Laulun iloa Mikkelissä

Mikkelin kansalaisopiston Laulutaidottomien laulajien terveiset: Jokainen voi oppia ja jokainen saa laulaa!

Syyskuisena torstaina vuonna 2012 joukko vähän jännittyneitä, hämillisesti naurahtelevia ihmisiä kokoontui Mikkelin lukion musiikkiluokkaan aloittamaan Mikkelin kansalaisopiston kurssia nimeltä Laulutaidottomat laulajat. Kurssin opettajana toimisi kuoronjohtaja, opettaja Evgenia Vasilyeva.

Meitä oli ensimmäisenä talvena viitisentoista. Aluksi saimme kertoa, miksi olimme kurssille tulleet. Monella oli takana saman tyyppinen traumaattinen laulukokemus ja leimautuminen lapseksi, joka ei osaa laulaa.  Opettaja ei koelaulattanut jokaista yksitellen, hän pyysi saada lukea, mitä oli laulutaidottomuudesta kirjoittanut. Hän myös kertoi venäläissyntyisenä jännittävänsä kovasti omaa puutteellista suomen kielen taitoaan ja sitä, ettei oikein tiedä, mitä tällaisen laulutaidottoman ryhmän kanssa voi tehdä. Ehkä parhaat sanat, mitä alussa voi sanoa. Kaikki saavat olla epävarmoja ja jännittää!

Siitä alkoi Laulutaidottomien laulajien ryhmä. Ensimmäisenä talvena opimme, kuinka lauletaan pareittain katsomalla toista suoraan silmiin, rivissä niin, että muutama laulaa aina yhden säkeen, kuinka otetaan kaveria kädestä kiinni ja leikitään laululeikkejä. Ja tietysti laulettiin, enimmäkseen tuttuja kansanlauluja. Eikä kukaan sanonut: ei noin, älä laula kun et laula oikein.

Seuraavana syksynä ryhmässä aloitti lähes 20 innokasta laulajaa. Samalla kun harjoiteltiin laulamista kukin omana itsenään, omalla äänellään, alkoi kehittyä voimakas ryhmähenki. Me olemme laulaessamme samanlaisia. Ja me haluamme olla yhdessä ja laulaa. Saimme myös toteuttaa luovuuttamme erilaisissa rytmillisissä ja äänenkäytöllisissä harjoituksissa, jotka tuottivat hillitöntä riemua. Toisen lukuvuoden keväällä heräsi ajatus, että pitää päästä ”keikalle”, niinpä suuntasimme kauden lopuksi harjoitellun ohjelmiston kanssa paikalliseen vanhainkotiin esiintymään. Jännittävä, mutta positiivinen kokemus. Myös nimi Laulutaidottomat laulajat alkoi tuntua harhaanjohtavalta, piti keksiä uusi.

Kolmantena syksynä ryhmä, nyt nimeltään Luovat laulajat, jatkoi lähes entisessä kokoonpanossa. Saimme kutsun esiintymään erään kuorolaisen syntymäpäiville. Siis ohjelmistoa harjoittelemaan. Edelleen lauloimme yksiäänisesti, mutta ilolla ja innolla! Ja esiinnyimme neljällekymmenelle vieraalle. Jouluna oli vuorossa taas vanhainkotivierailu joululauluin ja keväällä kevätlauluin. Kerran esiintymisen alkuun päästyämme kävimme myös laulamassa Ristiinan kansalaisopiston kevätjuhlassa. Se tosin oli vähällä ylittää kipukynnyksen, Ristiinan kuoro Red Roses on se oikea kuoro, jota opettajamme ohjaa. Ja meidän piti laulaa heille ja muille oppilaille ja vielä yleisölle. Selviydyimme, vaikka vähän sekalaisissa tunnelmissa.

Kevätjuhlaesiintyminen johti siihen, että osa meistä päätyi Red Rosesin jatkeena Prahan kansainvälisille kuorofestivaaleille joulukuussa 2015. Enimmäkseen kyllä vain kannustamaan, mutta myös lauloimme suuressa yhteiskonsertissa neljällä kielellä eräässä Prahan lukuisista kirkoista! Ja omalla joukolla itsenäisyyspäivän kunniaksi Maamme laulun pienen suomenlipun kanssa Prahan linnan muurilla.

Takana on nyt viides talvi, ryhmässä on muutama uusi jäsen ja edelleen laulamisen iloa jatkaa valtaosa kahtena ensimmäisenä vuonna aloittaneista. Kansalaisopiston kausi on kovin lyhyt, olemme jatkaneet sitä kokoontumalla kolmena alkukesänä yhteislaulupiknikille, perustaneet oman Facebook-ryhmän, käyneet erilaisissa kulttuuritilaisuuksissa ja viihtyneet yhdessä.

Olemme oppineet paljon laulamisesta ja rytmistä sekä ilmaisemaan itseämme luovasti ja pelottomasti, olemme improvisoineet, nauraneet hillittömästi, joskus jopa itkeneet. Olemme saaneet uusia ystäviä. Ja ennen kaikkea olemme saaneet laulamisen myötä uskomattoman paljon iloa ja elinvoimaa. Kiitos kuuluu kaikille ryhmäläisille ja etenkin opettajallemme Evgenialle, joka on jaksanut säestää pianolla ja hauskasti ja positiivisesti opettaa ja kannustaa meitä. Jokainen voi oppia ja jokainen saa laulaa!

Teksti: Leena Vilhunen
Kuva: Jaana Hämäläinen