Kirjoittamiskurssi on löytämistä, ravistelemista ja rikastumista

Ensin ajatus on päässäni.

Ajatukseni on kurssi, jossa kirjoitetaan kirjallisuuden innoittamana. Luetaan eri aikakausien ja kaunokirjallisuuden lajien tekstipaloja, mietitään niitä ja niiden tyyliä, sitten kirjoitetaan omaa tekstiä luetun inspiroimana.  Ideaan kuuluu, että kurssilaisten tekstien sisältö pysyy koko kurssin ajan samana, mutta sisällön ilmiasu muuttuu. Eli samaa tarinaa kirjoitetaan viikosta toiseen uudelleen, mutta aina eri tyylilajissa.  Näin tyylien erot korostuvat.

Sitten ajatukseni on kurssiesitteessä. Ja silloin kirjastokorttini lainausraja natisee ja paukkuu, ja pöytäni notkuvat niteistä.

Lopulta kurssi ei ole enää ajatus vaan se on. Ja tietenkin se on jotakin aivan muuta, mitä se alun perin oli ajatuksissani. Asioissa on nimittäin sellainen ulottuvuus, että kun ilmassa leijuvaan ideaan liittyy oikeita lihaa ja verta olevia ihmisiä, tulee ilmassa leijuvasta ideasta konkreettinen ja se alkaa elää omaa elämäänsä. Tämä yllättää kurssia pitävän noviisiopettajan. Oma mielikuvani kurssista oli henkistynyt sfääreissä leijuva höttö, epämääräinen aavistus Goethea, Kilpeä, Woolfia, Hemingwayta, Kiveä. Sanoja ja historiaa ja vanhoja tarinoita. Olin unohtanut, että kurssille tulee kurssilaisiakin ja heidän sanansa.  Ja mitä kattavatkaan pöytään kurssilaiset?

Mattopyykkiä, voi niin raikasta mattopyykkiä! Itkettävän ja naurattavan riipaisevaa kirjeenvaihtoa tyttären ja kuolleen isän välillä! Hiekan- ja tonnikalanmakuista panttivankidraamaa! Vanhan naisen arkipäivän aistirikkaita ajatuksia, muistoja, haaveita! Nuoremman naisen ajatuksia, muistoja, mietteitä elämästä ja elämättä jättämisestä! Keski-ikäisten nettideittailua kera mehevän totuuden! Laitapuolenkulkijan ja työssäkäyvän naisen keskustelua huoltoaseman kuppilassa!

Kaikki tämä taipuu kahdeksaan eri muotoon: kirjeeksi, mehukkaaksi romantiikan aikakauden tekstiksi, realismiksi, aaltoilevaksi tajunnanviraksi, dialogiksi, pelkistetyn napakaksi lakoniseksi tekstiksi, runoksi ja vieläpä huumoriksi. Ja jokainen muoto tuo tarinaan uusia tasoja, uusia ulottuvuuksia.

Kurssivetäjänoviisina en voi kuin ihmetellä, miten paljon enemmän ja rikkaampi kurssi on kuin sen takana ollut ajatus. Mutta ajatus ei ottanutkaan huomioon ihmisiä kaikkine luovuuksineen ja keskustelutaitoineen ja kirjallisuusrakkauksineen ja motivaatioineen ja haluineen oppia, löytää, ravistella, kokeilla, rikastua ja rikastuttaa.

Teksti ja kuva: Elina Järvinen, opettaja, Porin seudun kansalaisopisto
Kurssi Kirjoitetaan kirjallisuuden innoittamana toteutettiin Porin seudun kansalaisopistossa kevätkaudella 2013.