Jouhikon tarina

[one_half]

Olipa kerran kauan, kauan sitten pieni kunta, jonka nimi oli Savonranta. Siellä suloisen Saimaan syleilyssä vietti kesiään kesäsavonrantalainen Hilkka-Liisa Pitkänen. Hän ihmetteli, ettei Savonrannan suurmiehestä, musiikintutkija Armas Otto Väisäsestä paikkakunnalla juurikaan tiedetty mitään. Illan hämärtyessä Kalevalanpäivän aattona vuonna 2002 hän selaili Väisäsestä kertovaa kirjaa ”Hiljainen haltioituminen”. Sieltä Hilkka-Liisa löysi kuvan Juho Villasesta ja ihmeellisestä jouhikosta. Hän kiinnostui tästä savonrantalaisesta (1846-1927) pelimannista ja etsi Villasen soitinta ympäri Suomen museoita. Lopulta se löytyi Erkki Ala-Könnin Kansansoitinmuseosta Kaustisilta. Jouhikkokipinä oli puraissut! Hilkka-Liisa innostutti muutamia henkilöitä mukaan, ja he aloittivat soittimien rakennuksen (http://jouhikko.wordpress.com). Sen tuloksena on, että tänä päivänä jo toistasataa henkilöä on rakentanut yksilöllisen, persoonallisen ja omalla tavallaan soivan Villasjouhikon. ”Jouhikko joka talon seinälle” -idea ei enää riittänyt ensimmäisten jouhikoiden valmistuttua, vaan piti saada tietää, kuinka tämä ihmeellinen soitin soi.

Sattumusten kautta hän löysi minut ja toteennäytti samalla vanhan kiinalaisen sanonnan:

”kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu”.

Olin siis juuri muuttanut Kerimäelle ja silloisessa Kaakkois-Savon kansalaisopistossa tein päätoimisen kansanmusiikkipainotteisen musiikinopettajan tointa. Pidimme säännöllisiä harjoituksia Puol´villaset jouhikko-orkesterin kanssa kaksi vuotta ja teimme levyn! Sitten elämä heitti minut Mäntsälään ja Mäntsälän kansalaisopistoon. Ihania Puol´villasia en kuitenkaan jättänyt. Kuntamyllerrysten seurauksena jouhikko-orkesterin koti vaihtui Linnalan Opistoon, joka ilokseni mahdollistaa periodimaisen viikonloppu-opettamiseni.

Tämä matka on ollut ihmeellinen ja opettava. Minun on pitänyt pohtia, kuinka opetan polvien välissä pidettävää hevosenhäntäkielistä jousisoitinta, jonka vire vaihtuu pienestäkin ilmankosteuden ja lämpötilan vaihdoksesta. Persoonallisesti soiva Villasjouhikko on jokaisen soittajan omatekemä soitin, jossa on itse koverrettu koppa haapapuusta, kansi kuusesta, tapit koivusta. Sen hevosenhäntäkieliä sormitetaan yhdeltä kieleltä sormen rystyspuolelta. Jousena toimii pihlajasta taivutettu, sormilla jouhet kiristettävä kroka, joka myös on jokaisella soittajalla yksilöllinen. Tietenkin opetan ilolla, kannustavuudella ja positiivisella sinnikkyydellä!

Minkäänlaisia jouhikon alkeisopetuskirjoja tai -menetelmiä minulla ei ollut apuna. Oppilaani olivat tehneet itse soittimet, mutta eivät he muusikoita olleet. He olivat ja ovat ihania ja innostuneita tavallisia ihmisiä, jotka osaavat tärkeän taidon; he eivät sano EI mahdottomalta tuntuvan edessä. Niin en myöskään minä voinut sanoa tämän innokkaan soittajaryhmän edessä. Onnekseni Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelman opintoihini oli kuulunut myös jouhikon soiton opiskelua. Perinteiset jouhikkokappaleet totesin hetkessä aivan liian vaikeiksi, ja ne olivat lisäksi yksin soitettuja kappaleita. Meitä oli lähes 20 soittajaa! Haastetta opettamiseen siis oli; täytyi luoda selkeät sormi- ja kielimerkinnät, helposti kaikkien ymmärrettävä tallennus-/kirjoitustapa, miettiä kuinka opettaa jousitusta, millaista soinnutusta voi käyttää sekä etsiä jouhikolle sopivia kappaleita… ja kaikessa tässä on onnistuttu. Tänä keväänä 2013 tulee jouhikon soittamisen aloittamisesta Savonrannalla 10 vuotta!

Mielestäni vapaa sivistystyö ja opistomaailma ovat loistavia keksintöjä! Opistot ovat tarjonneet meille puitteet, joissa on ollut hyvä ja selkeä toimia. Se on mahdollistanut mm. Puol´villasille monien uusien taitojen oppimisen. Se on myös omalta osaltaan auttanut jouhikon soiton uudelleen elpymisessä.

Onnekseni vielä ei ole aika sanoa ”sen pituinen se”, vaan voin todeta; tarina jatkuu ja jouhikko-ilmiö leviää!

 

Teksti: MuM Eila Hartikainen, tuntiopettaja, Linnalan Setlementti ja opisto Savonlinna ja musiikin opetuksen ja tanssin taiteen perusopetuksen suunnittelija, Mäntsälän kansalaisopisto

Kuva: Mikko Henrik Pitkänen

[/one_half]

[one_half_last]

Jouhikko tarina_Linnalan opisto

Jouhikko

 

[/one_half_last]

Kirjoittajasta

Kommentoi

*