Elämäntyönsä Oulu-opistossa tehnyt Riitta Haipus: Ei kahta samanlaista vuotta

Opistosihteeri Riitta Haipus viimeisinä työpäivinään opistolla syksyllä 2016. (Kuva: Kansalaisopistojen liitto KoL)

Opintosihteeri Riitta Haipus on tullut tutuksi Oulu-opiston opiskelijoille 1970-luvulta alkaen. Opiston Pohjankartanon toimistossa työuransa tehnyt Haipus on jokasyksyisten kurssi-ilmoittautumisten lisäksi työskennellyt mm. opiston henkilöstöhallinnon parissa. Silloiseen Oulun työväenopistoon alun perin toimistoapulaiseksi töihin tullut Haipus siirtyi 42 vuoden työuran jälkeen lokakuussa 2016 ansaittuja eläkepäiviä viettelemään. Kävimme haastattelemassa Haipusta hänen viimeisinä työpäivinään.

Opistouralle kotitalosta

Haipuksen isä työskenteli talonmiehenä vuonna 1967 valmistuneessa Pohjankartanon monitoimitalossa. Rakennus suunniteltiin aluksi koulun, työväenopiston, kirjaston sekä kotitalous- ja nuorisolautakunnan käyttöön. Tänä päivänä Pohjankartanoa asuttavat Oulu-opisto, Pohjankartanon koulu, Madetojan musiikkilukio, Oulun konservatorio sekä kirjasto. Vuonna 1968 Haipuksen perhe muutti Pohjankartanon talonmiehen asuntoon. Tuohon aikaan kansalaisopistojen alaikäraja oli lailla määritelty ja Haipus joutui vielä odottelemaan omien opintojensa alkua. Täytettyään vaaditut 16 vuotta hän ilmoittautui heti ruotsin ja konekirjoituksen kursseille.

Opiston käyttöön räätälöidyt ja entistä suuremmat tilat Pohjankartanossa mahdollistivat opiskelijamäärän kasvun uusien opetusaineiden myötä. 1970-luvulla Oulun työväenopiston opetusohjelma laajeni erityisesti kieltenopetuksen ja käsityötaitojen osalta. Haipus avusti syksyn 1974 ilmoittautumisten vastaanotossa ja aloitti varsinaisen työuransa 5.1.1975 toimistoapulaisena. Uransa alkuajoilta Haipus muistelee yhden suosituimmista kädentaitokursseista olleen perinteisen kaappikellojen rakennuksen. Ikisuosittu kaappikellokurssi on Oulu-opiston tämänkin syksyn kurssiohjelmassa.

Silloisen Oulun työväenopiston toimistotyöntekijöitä 1980-luvulla. Riitta Haipus oikealla. (Kuva: Oulun työväenopiston arkisto)

Haipus luonnehtii työympäristöään monipuoliseksi. Eläväisessä ja suurehkossa opistossa ei kahta samanlaista vuotta ole Haipuksen aikana nähty. Henkilöstö viihtyy kuitenkin talossa pitkään ja vielä varsinaisen työuran jälkeenkin: mm. opiston syksyllä 2015 jättänyt entinen rehtori viettää eläkepäiviään opiston tuntiopettajana.

Näkyvin muutos opiston toiminnassa on Haipuksen aikana ollut ilmoittautumisten siirtyminen verkkoon. Opinto-ohjelmaa ei enää jaeta koteihin postitse, vaan siihen voi tutustua sähköisesti opiston nettisivuilla. Paperiversion voi noutaa itselleen opiston toimistosta tai Oulun seudun kirjastoista. Pahimpien ruuhkien välttämiseksi ilmoittautuminen on jo vuosikymmenten takaiseen tapaan edelleen porrastettu ainealoittain eri viikonpäiville. Valtaosa opiskelijoista kuitenkin ilmoittautuu nykyään kursseille netitse ja ilmoittautumisluukulle kiemurtelevat opiskelijajonot ovat kadonneet Pohjankartanon aulasta. Haipus muistelee 70-luvulla paikkakuntalaisten suhtautuneen opintoihinsa niin intohimoisesti, että ensimmäiset innokkaat ilmestyivät opistolle jonottamaan jo tuntikausia ennen ilmoittautumisten alkamista. Nykyään kursseille pääsee kotisohvalta, kunhan on edelleen ajoissa – Oulu-opiston suosituimmat käsityökurssit täyttyivät syksyllä 2016 kymmenissä sekunneissa.

Hallinnollisia ja rakenteellisiakin muutoksia on reilun 40 vuoden aikana nähty. Oulun työväenopisto vaihtoi vuonna 1992 nimensä Oulu-opistoksi. Oulun kaupunki sekä Haukiputaan, Kiimingin, Oulunsalon ja Yli-Iin kunnat yhdistyivät uudeksi Oulun kaupungiksi vuoden 2013 alussa. Tällöin myös silloiset Kiiminkijoen opisto ja Oulunsalon kansalaisopisto liitettiin Oulu-opistoon. Liitosten myötä toiminta-alue laajeni ja opetuspaikkojen määrä kasvoi. Tällä hetkellä Oulu-opisto on opiskelijamäärissä mitattuna Suomen neljänneksi suurin kansalaisopisto.

Opistolaisuus on elämäntapa

Haipus kertoo isänsä olleen opiston leivissä ”vain” kaksikymmentä vuotta. Myös seuraavan sukupolven kansalaisopistokasvatus alkoi jo nuorena. Haipuksen lapset nauttivat aikanaan opiston muskarista ja erilaisista liikuntakursseista. Kun elää täysillä työpäivänsä opiston arkea, on ymmärrettävää ja ihan luonnollistakin, että viime vuosina Haipuksen oma vapaa-aika on kulunut Pohjankartanon seinien ulkopuolella. Eläkepäivikseen hän ei kuitenkaan aio kadota: lastenlasten kanssa touhuamisen lisäksi kiinnostavat mm. opiston käsityön lyhytkurssit.

Riitta Haipusta haastatteli Lauramaija Hurme. Tekstin tueksi on käytetty myös teosta 80 vuotta oululaista aikuiskasvatusta, Oulun työväenopisto 1907–1987 (Seija Frystén, 1987)