Vuoden 2018 alusta lähtien kansalais- ja työväenopistoissa on voitu järjestää uudenlaista aikuisille maahanmuuttajille suunnattua lukutaitokoulutusta. Niin kutsuttuihin UMAKO-kursseihin (uusi maahanmuuttajakoulutus) sisältyy luku- ja kirjoitustaidon ja suomen tai ruotsin kielen opintojen lisäksi toiminnallisia osuuksia, kuten osallistumista muille esimerkiksi opiston taito- ja taideaineiden kursseille.

Lukutaitokoulutusuudistuksen taustalla on laajempi muutos, jossa aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon koulutus siirtyi työ- ja elinkeinoministeriön vastuulta osaksi opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaa ja vapaan sivistystyön uudeksi koulutustehtäväksi.

Aiemmin aikuisten lukutaitokoulutuksen hankinnasta ja kilpailutuksesta vastasivat ELY-keskukset ja koulutus toteutettiin TE-palvelujen asiakkaille työvoimakoulutuksena. Nyt lukutaitokoulutusta järjestetään paitsi vapaan sivistystyön oppilaitoksissa (kansalaisopistot, kansanopistot, kesäyliopistot ja opintokeskukset) myös osana aikuisten perusopetusta.

Vapaan sivistystyön uusi lukutaitokoulutus on suunnattu niille kotoutumisajalla oleville maahanmuuttajille, jotka tarvitsevat joustavaa ja toiminnallista lukutaidon sekä suomen tai ruotsin kielen koulutusta ja joiden kotoutumissuunnitelmaan on kirjattu tarve lukutaitokoulutukseen. Koulutus pyrkii tavoittamaan ne maahanmuuttajat, joita perinteinen luku- ja kirjoitustaidon koulutus ei ole riittävän hyvin pystynyt tukemaan koulutus- tai työllistymispolulla.

Kajaanissa lukutaito-opiskelijat oppivat kansalaisopistossa myös puutarhanhoitoa ja kädentaitoja

Kaukametsän opistossa Kajaanissa opiston ensimmäinen UMAKO-lukutaitokurssi alkoi helmikuussa. Opetusta on 20 tuntia viikossa ja opiskelijoita tällä hetkellä 10. Kurssille otetaan edelleen tarpeen mukaan uusia opiskelijoita. Kurssilla opiskellaan luku- ja kirjoitustaitoa ja opetukseen kuuluu myös toiminnallisia osuuksia.

Kurssilla on kaksi opettajaa, joten toisen on mahdollista saattaa opiskelijoita yksittäin kansalaisopiston muille kursseille oppimaan lisätaitoja. Opiskelijat ovat toivoneet pääsevänsä esimerkiksi opiston tietotekniikka-, käsityö- ja kotitalouskursseille. Tarvittaessa lukutaitokurssin opettaja voi tulla avustamaan opiskelijaa taitoaineiden tunneilla muutamalla ensimmäisellä kokoontumiskerralla.

Toiminnallista oppia kurssilla on saatu myös puutarhanhoidosta. Opistolla kielikurssia käyvä puutarhuri on opettanut vapaaehtoisena lukutaitokurssin opiskelijoille vihannestaimien istutusta ja kasvattamista. Luokan ikkunoilta löytyy nyt rivi ruukkuja, joissa kasvaa mm. paprikaa. Kesällä opiston on tarkoitus hankkia ryhmän opiskelijoille puutarhapalsta, jonne kasvit voi istuttaa ja jossa niitä voi hoitaa kesän ajan, kun opisto on kiinni. Syksyllä lukutaitokoulutus taas jatkuu.

Opiskelijat lukutaitokursseille kahta eri reittiä

Osa kansalaisopistojen lukutaitokursseille osallistuvista on TE-palvelujen asiakkaita, osa ohjataan koulutukseen kunnan kautta. Jotta lukutaitokoulutusta tarvitseva maahanmuuttaja saadaan ohjatuksi hänelle sopivaan koulutukseen, paikallinen ja alueellinen yhteistyö opistojen ja TE-palvelujen sekä kunnan sosiaalitoimen välillä on ratkaisevan tärkeää.

Keskeistä on, että kursseja järjestävät opistot ja paikalliset TE-palvelut sekä kunnan sosiaalitoimi ovat säännöllisesti kontaktissa keskenään alueen koulutustarpeista: kansalaisopiston tulee tiedottaa TE-palveluita ja kuntaa järjestämistään kursseista ja TE-palveluiden on puolestaan oltava yhteydessä opistoon, kun lukutaitokoulutusta tarvitsevia asiakkaita on. TE-palvelut voivat myös ehdottaa oman alueensa kansalaisopistolle uusien kurssien järjestämistä kohderyhmän tarpeiden mukaan.

Kaukametsän opiston lukutaitokurssilaiset ovat toistaiseksi kaikki TE-palveluiden asiakkaita.

– Paikallisen TE-toimiston asiantuntijan kanssa yhteistyö on toiminut hyvin, kertoo opiston rehtori Aune Kariluoto.

– TE-toimisto kartoitti lukutaito-opetusta tarvitsevat, kotoutumisajalla olevat asiakkaansa ja ohjasi heidät opiston kurssille. Myös kaupungin maahanmuuttajapalveluyksikön kanssa on käyty keskusteluja tulevasta opiskelijarekrytoinnista.

Lisäksi Kajaanin kaupungin maahanmuuttajapalveluiden sosiaalityöntekijä vierailee joka toinen viikko kansalaisopistolla tapaamassa lukutaitokurssilaisia. Opiskelijat pyytävät usein opettajilta apua esimerkiksi Kelan päätösten tai muiden viranomaistahojen kirjeiden lukemiseen ja selittämiseen. Kutsumalla sosiaalityöntekijä paikan päälle turvataan opiskelijoiden tietosuojaa ja varmistetaan opetustyön keskeytyksetön sujuminen.

Joustavaa lukutaitokoulutusta eri taitotasoille ja kohderyhmille

Vapaan sivistystyön oppilaitokset voivat järjestää lukutaitokoulutusta eri laajuisina kursseina kohderyhmien tarpeiden mukaisesti. Kohderyhmiä ovat esimerkiksi kotivanhemmat, iäkkäät maahanmuuttajat, työssäkäyvät, sellaiset henkilöt, joilla on oppimisvaikeuksia, tai ne nuoret maahanmuuttajat, joiden elämäntilanteeseen kokopäiväopiskelu ei sovellu.

Lukutaitokoulutukseen pyritään saamaan erityisesti kotona lapsia hoitavia vanhempia. Vanhemman luku- ja kirjoitustaidon ja suomen kielen osaamisen koheneminen kotouttaa koko perhettä ja koulutukseen osallistuminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi. Osaan kursseista lastenhoito on järjestetty oppituntien ajaksi esimerkiksi kunnan varhaiskasvatuksen kanssa yhteistyössä, osaan lapsen voi ottaa tunnille mukaan. Kajaanin kaupunki on esimerkiksi järjestänyt nopealla aikataululla päiväkotipaikan lukutaitokurssin opiskelijan lapselle.

Lukutaitokoulutuksessa on tarjolla aiempaa enemmän opetusta, joka mahdollistaa joustavan ja osa-aikaisen opiskelun. Kursseja järjestetään alueellisesta tarpeesta riippuen eri opistoissa eri mittaisina. Opiskelijoiden eriävät lähtökohdat ja johtavat käytännössä siihen, että myös samassa opistossa voi olla tarvetta eri tasoiselle opetukselle ja opistossa järjestetään lukutaitokoulutusta alkavasta lukutaidosta funktionaaliseen lukutaitoon asti.

Kaukametsän opiston lukutaitokurssin opiskelijat ovat työikäisiä ja useasta lähtömaasta. Osa ymmärtää suomenkielistä puhetta, osa on ollut Suomessa vasta vähän aikaa. Luku- ja kirjoitustaidon opetus aloitettiin alkeista.

Suositus kansalaisopistojen lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmaksi

Kansalaisopistojen liitto julkaisi alkuvuodesta 2018 lukutaitokoulutuksen tueksi suosituksen kansalaisopistojen lukutaitokoulutuksen opetussuunnitelmaksi. Suosituksen sisältö perustuu Opetushallituksen tuottamaan koko vapaan sivistystyön opetussuunnitelmasuositukseen. Suosituksessa esitellään uuden maahanmuuttajakoulutuksen keskeiset kohderyhmät sekä eri mittaisia koulutuksia ja niiden konkreettista sisältöä.

Teksti: Lilli Rasilainen
Kuva: Kaukametsän opisto

Lilli Rasilainen työskenteli Kansalaisopistojen liitossa maahanmuuttohankkeiden suunnittelijana syksyn 2017 ja kevään 2018 ajan.

Kuva: Keravan Opisto / Sanna Iranta

Kyselytutkimus on päättynyt. Kiitos mielenkiinnostasi!

Oletko aikuinen ja opiskellut elämäsi aikana vähintään kolmena eri vuotena yhdessä tai useammassa kansalais- tai työväenopistossa?  Oppilaitoksen nimi voi paikkakunnasta riippuen olla myös esim. aikuisopisto. Vuosien ei tarvitse olla peräkkäisiä, ja kurssien aiheet voivat olla ihan mitä tahansa. Kurssit voivat olla järjestetyt myös eri kansalaisopistoissa.

Jos olet, pyytäisimme sinua vastaamaan verkkokyselyyn, joka liittyy Kansalaisopistojen liitto KoL:n ja Itä-Suomen yliopiston tutkimushankkeeseen. Nyt käynnissä oleva tutkimus syventää Itä-Suomen yliopistossa jo aiemmin tehtyä tutkimusta kansalaisopisto-opiskelun merkityksestä.

Tutkimuksen tavoitteena on arvioida, millainen merkitys opistoissa opiskelulla on ollut osallistujalle ja ehkä myös yhteiskunnalle. Aikuisopiskelijana juuri sinun kokemuksesi ovat erityisen tärkeitä. Vastaaminen tapahtuu täysin nimettömänä, ja kaikki vastaukset käsitellään ja tulokset raportoidaan luottamuksella siten, ettei yksittäistä vastaajaa voi tunnistaa.

Vastaamiseen kannattaa varata aikaa noin 10-20 minuuttia. Verkossa olevalle kyselylomakkeelle pääset tämän linkin kautta:

https://elomake.uef.fi/lomakkeet/19348/lomake.html

Kansalaisopistojen liitto arpoo kaikkien vastanneiden kesken 10 kpl Kansalaisopistot.fi-t-paitaa. Kun olet tallentanut vastauslomakkeen, saat näkyviin verkkolinkin, jonka kautta voit halutessasi osallistua arvontaan. Henkilötietojasi ei voida yhdistää kyselyvastauksiisi.

Voit myös jakaa linkkiä kyselylomakkeeseen eteenpäin esimerkiksi ystäville tai kurssikavereillesi.

Etukäteen avustasi kiittäen!

professori Jyri Manninen
Itä-Suomen yliopisto
jyri.manninen@uef.fi
050 381 5359

 

Pudasjärvi U.F.O -musiikkiteatteriesitys käsittelee samanlaisuutta ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Kuva: Jari Haavikko

Pudasjärvi on pohjoispohjanmaalainen kaupunki, jossa sijaitsee vastaanottokeskus ja jossa asuu verraten paljon maahanmuuttajia väkilukuun nähden. Kaupunki on samanaikaisesti muuttotappioalue, jossa on melko korkea työttömyysaste ja vanheneva ikärakenne. Oululainen teatterintekijä ja ohjaaja Sanna-Maija Karjalainen päätyi Pudasjärvelle ohjaamaan draamapajoja maahanmuuttajille alkuvuonna 2017. Kohdatessaan maahanmuuttajia hän vaikuttui heidän moninaisista taidoistaan ja katsoi että kansainvälinen teatteriesitys voisi edistää kulttuurien rauhanomaista rinnaikaiseloa.

PUDASJÄRVI U.F.O. -musiikkiteatteriesityksen lähtökohtana oli, että maahanmuuttajat ja kantasuomalaiset tuottavat esityksen materiaalin yhdessä ja myös nousevat lavalle yhdessä. Mukaan esitykseen lähtivät Pudasjärven kaupungin lisäksi useat maahanmuuttoon liittyvät hankkeet, Pudasjärven kansalaisopisto ja orkesteri. Kari Tykkyläinen paikallisena taiteentekijänä oli luonteva valinta esityksen taiteilijaksi paitsi monipuolisuutensa vuoksi, mutta myös siksi, että hän on ollut maahanmuuttajien kanssa tekemisissä taiteen kautta siitä alkaen kun maahanmuuttajia on saapunut Pudasjärvelle. Kansalaisopistossa järjestetyn kurssin kautta haettiin esitykseen näyttelijöitä ja muita tekijöitä.

Esityksessä oli mukana sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajia. Kuva: Jari Haavikko

Taianomainen musiikkiteatteriesitys käsittelee samanlaisuutta ja ulkopuolisuuden kokemuksia raikkaasti ja hauskasti. Esityksessä kohtaavat pohjoinen luonto sekä eri kulttuurit. Lavalla nähdään kansainvälinen esiintyjäjoukko, kaukaisimmat esiintyjät tulevat Afganistanista ja Kongosta. Esityksessä kuullaan Tykkyläisen sävellysten lisäksi myös tekijäryhmän omaa musiikkia ja muun muassa kongolaisia swahilin kielisiä lauluja.

Musiikkiteatteriesitys käsittelee eri kulttuurien kohtaamista taiteen keinoin. Tekstin ideoita on kerätty tekijäryhmältä ja siinä ovat aiheena mm. maahanmuuttajien kokemukset Suomessa. Esitys kertoo ennen kaikkea pudasjärvelaisistä ihmisistä ja siitä, kuinka eri ihmisillä on kulttuurista riippumatta usein samat unelmat, toiveet ja pelot. Pudasjärvi U.F.O. -esityksen leikillinen nimi pohjautuu kansainvälistäkin huomiota saaneisiin ufohavaintoihin, joita tehtiin 60-70-luvulla Pudasjärvellä.

Pudasjärvi U.F.O. -esitys järjestettiin Pudasjärven Kivapuhe-tapahtumaviikon yhteydessä helmi-maaliskuun vaihteessa 2018. Kivapuhe-viikon tarkoituksena on edistää mm. eri kulttuurien kohtaamista ja viikon aikana järjestetyissä tapahtumissa tehtiin näkyväksi ja käsiteltiin vihapuhetta sekä yhdenvertaisuutta. Esitys oli suunnattu kaikelle kansalle, koko perheelle ja erityisesti nuorille. Ensi-iltaesityksen näki 400 koululaista ja opiskelijaa.

Teksti: Sanna-Maija Karjalainen
Kuvat: Jari Haavikko

Kuva: Anna-Stiina Rintala / Ahjolan kansalaisopisto

Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS on selvittänyt suomalaisten kuntien ja kaupunkien sivistysjohtajien näkemyksiä toimialansa kehityksestä. Tammikuussa 2018 tehdyssä kyselytutkimuksessa keksityttiin neljään kokonaisuuteen: tulevaan yhteistyöhön, kuntien keskeisimpiin koulutuksen kehittämistavoitteisiin, oppilaitosten määrän tulevaan kehitykseen sekä eri vapaa-ajan palveluiden tärkeyteen.

Sivistystoimenjohtajilta kysyttiin näkemystä kuudentoista vapaa-ajan palvelun tärkeysjärjestyksestä kysymyksellä Kuinka tärkeänä pitää seuraavia vapaa-ajan palveluita omalla toimialueellaan? Asteikko oli erittäin tärkeä – melko tärkeä – ei osaa sanoa – ei kovinkaan tärkeä – ei lainkaan tärkeä.

Sivistysjohtajien vastauksissa nousi esille kolme harrastusmuotoa, joita kaikki sataprosenttisesti pitivät erittäin tai melko tärkeinä. Ne olivat:

  kirjastot – erittäin (88%) tai melko tärkeä (12%)
  kansalaisopistot, joissa voi harrastaa mm. kulttuuritoimintaa – erittäin (84 %) ja melko tärkeä (16 %)
 kuoro, harrastelijaorkesteri/-teatteri, johon voi osallistua – erittäin (49 %) ja melko tärkeä (51 %)

Myös kuntalaiset ovat tyytyväisiä kansalaisopistojensa hoitoon ja saavutettavuuteen. Kuntaliiton loppuvuodesta 2017 julkaiseman ARTTU2-tutkimusohjelman uusimpien kyselytulosten mukaan kansalaisopistopalvelut sijoittuvat palvelutyytyväisyyskyselyn kärkipäähän.

Kärjessä olivat myös urheiluseurat tai järjestöt, jotka tarjoavat mahdollisuuden harrasta liikuntaa, kunnan tarjoamat mahdollisuudet harrastaa liikuntaa sekä järjestöt, jotka tarjoavat mahdollisuuden harrastaa kulttuuritoimintaa.

Kyselytutkimukseen vastasi lähes sata sivistysjohtajaa. Vastaajina olivat alle 100 000 asukkaan kuntien ja kaupunkien sivistystoimenjohtajat. Koko tutkimus on luettavissa täällä.

Ihmisenä oleminen on osoittautunut monin tavoin hankalaksi. Milloin sitä kärsii peloista, milloin taitamattomuudesta, milloin uskon puutteesta. Kielteisten ajatusten kuristuksessa taustalla lepää voimakas ihannekuva alati kehittyvästä ihmisestä, elinikäisestä oppijasta, luovuuden ja itseilmaisun ehtymättömästä lähteestä.

Keräsin kaksikymmentä vuotta tanssirohkeutta ennen kuin vihdoin päätin murtaa itselleni rakentamani myytit siitä, etten osaa tanssia ja ettei minua ole siunattu rytmitajulla. Vantaan aikuisopiston naisille suunnattu kevyempi afrotanssi oli turvallinen ryhmä aloittaa. Ensimmäisen tunnin jälkeen vuodatin salaa kyyneleitä, kun osasinkin! Toisella tunnilla hämmästelin kehossani tapahtuvaa rentoutumista. Viidennellä tunnilla uskaltauduin salin laidalta peilin eteen ja kurssin lopulla tiesin, että jonain päivänä tulen tanssimaan muuallakin kuin helpolla alkeiskurssilla. Muutos oli sisäinen, ulkopuolinen tuskin havaitsi mitään ongelmaa alun alkaenkaan.

Samalla kun tietää, että vain murto-osa omasta potentiaalista on käytössä, tulee kahlinneeksi itsensä aivan suotta heikkojen ja kehittymättömien ominaisuuksiensa vangiksi. En ole lauluihmisiä, tanssi-ihmisiä, leivontaihmisiä, listasta voi rakentaa äärettömän. Elämän varrella tuntuu, että suurimmat kehitysaskeleet otetaan juuri silloin, kun voittaa itsensä ja astuu omalle epämukavuusalueelleen. Todellisuudessa me kaikki olemme juuri sitä kaikkea, mitä päätämme olla. Elämä avautuu pikku hiljaa vuorovaikutuksessa itsen ja maailman välillä. Jokainen kansalaisopistossa käymäni kurssi on tehnyt ihmisenä olemisesta taas askelen kiinnostavampaa ja helpompaa.

Teksti ja kuva: Elina

Kansalaisopistoissa järjestetään monenlaisia liikuntakursseja tanssista vesijuoksuun ja kuntoliikunnasta pilatekseen. Myös eri ikäryhmät on huomioitu ja monet kansalaisopistot järjestävät erilaisia lapselle ja vanhemmalle sopivia kursseja. Uudellamaalla toimivan Hiiden Opiston opettaja Ilona Kauppinen kirjoitti kokemuksistaan äideille ja vauvalle suunnatusta kurssitarjonnasta.

Ollessani reilu kymmenen vuotta sitten vauvan kanssa kotona lähelläni oli tarjolla äiti- ja vauvajoogaa sekä hankalien kulkuyhteyksien päässä oleva muskari. Harrastukset olivat minimissään. Jaksoin raahautua muutaman kerran äiti- ja vauvajoogaan hiki hatussa umpihangessa vaunujen kanssa – vielä vähän myöhässä. Tyttö huusi kuin syötävä lattialla hitaissa joogaliikkeissä. Hän olisi kaivannut hytkytystä ja jatkuvaa sylissä oloa. Kenties päivärytmimmekin oli sillä hetkellä hieman huono tunnille.

Tunti oli meille kaikkea muuta kuin virkistävä ja päätin luovuttaa ja odottaa hieman myöhempää ajankohtaa ja meidän perheen rytmin muutosta uneen ja syömiseen. Kotona laitoin tietenkin seinien kaatuessa musiikit kaakkoon ja ravasin vauva kainalossa keittöstä olkkariin, olkkarista eteiseen ja taas samat ympyrät. Mitä kovemmalla musiikki, mitä enemmän pyörimistä niin sitä hauskempaa meillä oli.

Tietenkin tanssin opettajan tytär halusi samanlaista viihdytystä mitä oli ollut myös mahassa. Tyhmä äiti, nyt se vasta tajusi tuntui pienokaiseni sanovan.

Työelämään päästyäni halusin luoda kurssin, joka antaa iloa sekä äidille että vauvalle ja myös äidille mahdollisuuden huoltaa omaa kehoaan. Tanssitaan vauvani tunnilla on tarjolla näitä molempia. Tunnilla ollaan puoli tuntia liikkeessä ja tanssitaan afroa, salsaa tai balettia. Toinen puoli tunnista tehdään keskivartaloa vahvistavia ja sekä niska-hartiaseutua ja rintarankaa avaavia liikkeitä.

Vauvaa voi syöttää kesken tunnin ja pieni myöhästyminenkään ei haittaa. 😊 Jos vauvasi tykkää olla lähelläsi niin läheisyyttä hän saa ollessaan kantoliinassa tai rintarepussa. Toki nukkuakin voi vaikka kantokopassa tai vaunuissa käytävällä opetuspaikasta riippuen.

Koska olen vielä fysioterapeutti ja perehtynyt mm. vatsalihaserkaumaan, niin jumpan lisäksi on mahdollisuus myös jutella terveysasioista vähän enemmän. ❤

Teksti, kuvat ja video: Ilona Kauppinen

Kirjoitus on julkaistu myös Hiiden Opiston Rajatonta oppimista -blogissa, josta löytyy video Tanssitan vauvaani -kurssilta. Tanssitan vauvaani -kursseja järjestetään myös kevätlukukaudella 2018. Hiiden Opiston kurssikatalogi löytyy täältä.

 

Tietäväisen saliin Tohmajärvellä kokoontuu kerran viikossa viitisenkymmentä innokasta tanssijaa. Ryhmässä tanssaavat niin kokeneet kuin vasta-alkajatkin toisiaan tukien. 

Kieli keskelle suuta ja menoksi. Hidas, hidas, nop nop!

Tohmajärven kansalaisopiston Saanko luvan? -tanssikurssilla opiskellaan yleisimmät lavatanssiaskeleet. Ryhmässä on kokeneempia parkettien partahöyliä ja mukana tanssivat myös aloittelijat, ”parkettien partavaahdot”. Sulassa sovussa, tietenkin. Tanssinohjaaja Auli Kemppaan mukaan konkaritkin treenaavat tekniikkaa, ja samoilla askelillahan ne tanssivat vasta-alkajatkin.

Askelkuvioiden harjoittelu aloitetaan aivan perusteista, tanssiasennosta lähtien. Tanssi mielletään monesti lähtevän jaloista, mutta tanssissa käytetään koko vartaloa varpaista päälakeen. Korvien välikin on koetuksella ja alkuun homma vaatii keskittymistä.

Aluksi lähdetään opettelemaan, kuinka perusaskeleilla edetään yhteen suuntaan. Ja kun tämä on opittu, mukaan tulevat käännökset ja kokeneimmille oppilaille on opettajalla tarjottavana haastavampia kuvioita. Ja rytmikin tulisi pitää vauhdissa mukana.

Tanssissa ei tunneta tasa-arvoa – mies vie. Aina. Viejiä näytti tosin kurssilla olevan nuukanlaisesti, lisääkin mahtuisi miehiä mukaan.

Tanssi on myös oivaa liikuntaa ja hauskaa sellaista. Kuin huomaamatta kurssin aikana parketilla tulee pyörähdeltyä yli kaksi tuntia, tansseissa jopa neljä tuntia. Ja hymy kestää huulilla. Yksi jos toinenkin oppilas kertoi paidan kastuvan illan aikana ja monelle kuulemani mukaan vaikkapa lenkille lähtö olisi vähemmän houkuttelevaa. Tanssikurssi, jos mikä, on myös sosiaalinen tapahtuma.

Joukossa oppi tiivistyy

Tikkalalainen Jouko Tyyni on tanssikurssilla ensimmäistä kertaa. Jouko lähti kurssille hieman ehkä ”takki auki”. Hän nimittäin luuli osaavansa tanssia.

– Täällä on oppinut tanssimaan oikein ja erottaa nyt jo oikean jalan vasemmasta, Jouko virnistää.

Jouko kertoo viihtyneensä kurssilla hyvin ja kehuu opettajan ammattitaitoa.

– Myös kokeneemmat oppilaat antavat vinkkejä, hän kehuu ryhmää.

– Liikunnan merkitys on minulle tärkeä osa tanssikurssia, muutenkin liikuntaan hurahtanut Jouko kertoo.

– Pyöräiltyä ja lenkkeiltyä tulee myös paljon. Tämä tanssikurssi on paljon sosiaalisempi tapa liikkua, silminnähden hoikistunut Jouko toteaa.

– Aloitetaan tanssit, kuuluu komento opettajan suusta. Päästän Joukon parketille. Siellä hän näyttääkin piirrättelevän kuin pilvenlaitaaä. Vai on muka kaksi vasenta jalkaa!

Teksti ja kuva: 
Teemu Jaatinen
Tohmajärven kansalaisopisto

Juttu on kirjoitettu osana Keski-Karjalan kansalaisopiston ja Tohmajärven kansalaisopiston lukuvuonna 2016–2017 järjestettyä Kirjoita, kuvaa ja julkaise -kurssia, jossa harjoiteltiin lehtijuttujen kirjoittamista ja kuvaamista. Juttu on julkaistu myös paikallislehdessä. Saanko luvan? -tanssikurssi on käynnissä Tohmajärven kansalaisopistossa myös lukuvuonna 2017–2018.

Kuntaliitto on julkaissut ARTTU2-tutkimusohjelmansa uusimman, keväällä 2017 toteutetun kyselyn tulokset. Kyselyssä selvitetään kuntalaisten käyttämiä palveluita sekä hoitoa ja saavutettavuutta.

Palvelutyytyväisyysvertailun kärkipäähän sijoittuvat samat kunnalliset palvelut kuin edellisellä mittauskerralla vuonna 2015 eli kirjastopalvelut, jätehuolto, äitiys- ja lastenneuvola, kansalais- ja työväenopisto sekä liikuntapalvelut.

Mitä enemmän kuntalaiset palveluja käyttävät, sitä tyytyväisempiä he niihin ovat. Kielteisimmät arviot palvelujen tasosta heitetään Kuntaliiton arvion mukaan lonkalta mutu-tuntuman perusteella.

79 % kansalais- ja työväenopistopalveluita käyttäneistä vastaajista pitää paikallista kansalaisopistoaan hyvin hoidettuna.  Kansalais- ja työväenopistot sijoittuvat myös kymmenen kärkeen kuntalaisten arvioidessa palveluiden saavutettavuutta. 75 % opistopalveluita käyttäneistä koki kansalais- tai työväenopiston olevan hyvin saavutettavissa.

Kuntaliiton kyselytutkimukseen vastasi 12 000 kuntalaista 40 eri kunnasta keväällä 2017. Otos on tilastollisesti edustava otos koko Suomesta. Kuntaliiton ARTTU2-ohjelman kyselytutkimuksessa kuntalaisilta kysyttiin mielipiteitä yhteensä 43 eri sosiaali-, terveys-, varhaiskasvatus- ja opetus, kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelusta sekä teknistä sektoria edustavasta palvelusta. Palveluita ja niiden saavutettavuutta arvioitiin asteikolla 1–5, jossa 1= erittäin huono ja 5= erittäin hyvä.

Lue myös:

Kuntaliiton uutinen aiheesta 13.12.2017 

ARTTU2-tutkimusraportti 2017

 

Kangaspuilla voi loihtia monenlaista!

Kun anoppini kuoli reilut kolme vuotta sitten, hän jätti jälkeensä paitsi ison ikävän myös talon täynnä tavaraa perikunnalle selviteltäväksi. Niinpä sitten kotiimme tuli kaiken muun lisäksi iso pahvilaatikko, joka oli täynnä vyyhdillä olevia pellavalankoja. Miettiessäni ääneen mitä näille langoille pitäisi tehdä, puolisoni vastaus oli: ”Lahjoita ne Martoille.” Mietin aikani ja sanoin, että en voi lahjoittaa kenellekään äitisi kasvattamia ja käsittelemiä pellavia, joten lähden kutomaan niistä jotakin.

Kansalaisopiston ohjelman ilmestyttyä elokuussa huomasin, että Raahe-opistossa tarjolla olikin useita kudontapiirejä, eikä niissä vaadittu aikaisempaa kokemusta kutomisesta. Valitsin Pitkänkarin koululla keskiviikkoiltaisin olevan kudontapiirin, ilmoittauduin netin kautta ja onnistuin saamaan paikan. Menin ensimmäiselle tunnille lankavyyhti mukanani hiukan jännittyneenä ja odottavin mielin. Ryhmä koostui yli kymmenestä naisihmisestä, jotka tiesivät selkeästi, mitä tahtoivat tehdä ja montako metriä lointa varataan mihinkin työhön. Minä kun en oikein tajunnut mistään mitään, istuin kai hiljaa. Opettaja kysyi minulta, olenko kutonut aikaisemmin, johon vastasin etten ole, mutta nyt tulin kutomaan näitä pellavia. Hän sitten kohteliaasti sanoi, että jospa tekisit aluksi vaikka poppanaa, jotta saat vähän tuntumaa kudontaan. Näin sitten sovittiin ja minulle varattiin pari metriä lointa poppanaa varten.

Sitten alkoi loimien luominen pyörivällä kapistuksella (luomapuut), johon rullatelineestä tulevaa loimilankaa pyöritettiin alhaalta ylös, ylhäältä alas ja molempiin päihin tehtiin ristikot tietyllä tavalla. Pyörityksen välillä laskettiin lankoja ja sisaruspareja ja taas jatkettiin, kunnes ennalta laskettu lankaluku oli pyöritetty luomapuihin. Opettaja tai joku muu kokenut kutoja otti sitten loimen pois luomapuilta tehden siitä pullaletin näköisen pötkyn, joka laitettiin odottelemaan kangaspuihin laittoa. Erilaisia loimia luotiin kaikkiin tämän ryhmän käytössä oleviin puihin ja kova työ ja tohina oli niiden kanssa. Tarkoituksena oli kutoa poppanoita, eri levyisiä mattoja, valoryijyjä ym.

Voi sitä käsitteiden määrää, mikä liittyy kangaspuihin, kutomiseen ja kudontavälineisiin: loimi, kude, viriö, kankaansuu, alkusolmut, pingoton, sukkulat, luha, pirta, vipuset, niidet, niisivarret, välittäjät, alasidonta, yläsidonta, polkuset, tiuhtavarvat, rintapuu, selkäpuu, polvipuu, kangastukki, loimitukki,tukkiliina, tasoituslanka… Ainoat tutut minulle olivat sukkula ja pirta, joten opeteltavaa riitti ja tilanne tuntui aluksi jopa kaoottiselta.

Kun loimet oli saatu pyöriteltyä tukille, alkoi varsinainen kutomatyön valmistelu eli loimen saattaminen kudontavalmiiksi. Siihen kuuluvia vaiheita olivat niisiminen, pirtaan pujottaminen, polkimien asentaminen välittäjien kanssa, alkusolmujen tekeminen ja tasoituslangan pujotus. Tuo kaikki oli minulle tietenkin ihan uutta ja outoa, mutta tein mitä pyydettiin tai käskettiin. Joskus istuin myös kangaspuiden alla ja pujottelin naruja sinne ja tänne, kun opettaja vain sanoi, mistä reiästä pujotetaan. Näin saatiin loimet kaikkiin puihin ja kutominen alkoi vuoroperiaatteella. Kurssi-iltoina luotiin yleensä loimia, leikattiin kuteita tai viimeisteltiin jo kudottuja töitä ja osa kurssilaisista tietenkin kutoi omia osuuksiaan valitsemistaan töistä.

Syksymmällä koitti sitten päivä, jolloin pääsin sitä ensimmäistä poppanaani kutomaan. Sain ohjausta, mitä pitää tehdä: miten sukkula heitetään viriön läpi ja mitä poljinta milloinkin painetaan. Tuntui yksinkertaiselta, mutta virheitä tuli siitä huolimatta yksinkertaisessakin työssä. Yritin tehdä tarkkaa työtä ja ilmeisesti se sitä oli, koska eräs kokenut kutojakonkari kommentoi aikaansaannostani, että eipä ole mikään turha tyyppi, kun osaa noin siistiä reunaa tehdä! Reunoista kai se kutoja punnitaan. Kun kysyttävää tai ongelmia tuli kutomisessa tai puiden kanssa, niin aina joku kokeneempi kutoja tai opettaja kyllä onneksi auttoi ja neuvoi. Poppana valmistui aikanaan ja on jouluisin pöydällä herättäen hauskoja muistoja kutomisen aloittamisesta.

Joulun lähestyessä pääsin viimein kutomaan pellavalankaani, kun yksissä puissa oli sellaisen kutomiseen sopiva loimi. Tässä työssä polkimia olikin jo neljä, mutta ajattelin, että kyllä se onnistuu, kun ei tarvitse osata laskea kuin neljään. No eihän sekään nyt ihan niin yksinkertaista ollut, sillä kun keskittyminen vähänkin herpaantui, niin tuli polkaistua milloin mitäkin poljinta ja kuvio meni sekaisin. Piti siis joko purkaa tai hyväksyä työ virheineen päivineen. Toisaalta kun tiesin kutovani laudeliinaa, niin ajattelin, että eipä se takapuoli tiedä onko kuvio oikein vai väärin, ja taisin jättää virheet välillä korjaamatta.

Yhden laudeliinan annoin lahjaksi mieheni siskolle, josta seurasi pellavalankojen tarinaan jatkoa. Hän oli nimittäin näyttänyt laudeliinaa Eeva-tädille, joka tämän jälkeen soitti ja sanoi antavansa minulle suvun ehkä noin 80 vuotta vanhat kangaspuut perinnöksi, kun kerran harrastan kutomista. Olin kyllä sitä mieltä, että en ikimaailmassa ota kotiin mitään kangaspuita, mutta lopulta kotiin tulivat paitsi kangaspuut myös pakettiautollinen matonkuteita valmiiksi leikattuina. Eihän me saatu niitä puita edes kasaan, mutta onneksi kudonnan opettaja tuli hätiin ja kasasi ne ikivanhat pyöröspuut laittaen myös loimen valmiiksi. Itse sitten niisin ja pujottelin loimen pirtaan, jonka jälkeen opettaja tuli vielä tarkistamaan, että kaikki on oikein ja laitoimme polkuset paikalleen. Nyt kudon sitten sekä kotona että kudontapiirissä niitä pellavalankojani ja tietenkin myös mattoja, mikä onkin hauskaa puuhaa. Pidän enemmän vanhoista maton kuteista kuin valmiista tehdaskuteista, sillä se on kierrätystä ja ekoteko parhaimmillaan! Jokaisella vanhalla kuteella on myös oma tarinansa. Ihailen kokeneiden kutojien mattoja, jotka ovat kuin taideteoksia. Minun ovat vielä vähän sinnepäin ja milloin mitäkin, mutta ehkä pikkuhiljaa opin minäkin sommittelemaan kuteeni sopivan sävyiseen järjestykseen.

Monta käsitettä on reilun kahden vuoden aikana tullut tutuksi ja pikkuhiljaa olen oppinut ymmärtämään joitakin kudontaan liittyviä asioita, mutta hyvin paljon on vielä opittavaa. Aikaa vievää puuhaa tämä kutomisharrastus myös on ja kun vielä lisäksi tulee ommeltua vaatteita ym, niin joskus tuntuu, että vapaa-aikaa pitäisi olla enemmän. Toisaalta mukavat harrastukset ovat voimavara, joka auttaa työssä jaksamisessa, ja harrastuspiireissä tapaa mukavia ihmisiä. Käsitöiden tekeminen on erittäin rentouttavaa puuhaa ja muutama tunti harrastuspiirissä kuluu aina vilahtaen.

Kangaspuut ovat yhdenlainen kestävän kehityksen symboli eivätkä ne kaipaa päivityksiä tai uusia ohjelmistoja toimiakseen. Joskus joku nyöri katkeaa ja sen joutuu uusimaan, mutta aika vähällä huollolla ne pelaavat. Minunkin ikivanhat käsin veistetyt puuni toimivat lähes samalla lailla kuin uudet tehdastekoiset puut kutomolla. Mikä kone, koje tai laite kestävyydessään ja ajattomuudessaan lyö laudalta kangaspuut? Minä en ole vielä sellaista keksinyt. Onneksi on myös olemassa kansalaisopistoja, jotka järjestävät kudontakursseja tarjoten tilat, välineet ja opetusta sekä aloittelijoille että osaajille. Anopin kasvattamien pellavien ja niistä tehtyjen lankojen sekä Raahe- opiston kautta minulle avautui uusi maailma kudonnan parissa – harrastus hauskimmasta päästä.

Teksti: Erja Karhunen, Raahe-opisto
Kirjoitus on osa Raahe-opiston 70-vuotiskirjoituskilpailun satoa.

Kasvisruokaa lihansyöjille -kurssilla syntyi herkkuja nopeasti pöytä täyteen.

Etelä-Helsingin kansalaisopistossa järjestettiin kesäkuussa 2017 aivan uusi kurssi yhteistyössä Ilmastokatu-hankkeen kanssa: Kasvisruokaa lihansyöjille. Kurssi oli uusi yhteistyökokeilu Iso Roobertinkadulla toimineen Ilmastokatu-hankkeen ja saman kadun varrella toimivan kansalaisopiston välillä. Kokeilu oli onnistunut niin opiston, hankkeen kuin kurssin kävijöidenkin mielestä!

Ilmastokatu-hanke toimi Helsingin Iso Roobertinkadulla ja Vantaan Tikkurilassa vuosien 2015–2017 aikana. Helsingin kaupungin vetämässä hankkeessa etsittiin ja kokeiltiin keinoja leikata kasvihuonekaasupäästöjä yhdessä asukkaiden, kiinteistöjen ja yritysten kanssa. Osana hanketta tehtiin monenlaista yhteistyötä myös Iso Roballa sijaitsevan Etelä-Helsingin kansalaisopiston kanssa. Osallistuminen hankkeeseen olikin opistolle tärkeää, ja konkreettisin yhteistyön muoto oli ilmastoystävällisen kasvisruoan kokkauskurssin järjestäminen.

Etelä-Helsingin kansalaisopistossa ei ole aiemmin järjestetty juurikaan ruokakursseja muun muassa tilojen puutteen vuoksi. Nyt kurssi järjestettiin läheltä löytyneessä opetuskeittiössä yhden illan kokeiluna osana opiston tiiviskurssivalikoimaa. Kasvisruokaa lihansyöjille -nimellä kulkeneen kurssin opettajana toimi pitkän linjan kasvisruokakokki ja kuusi keittokirjaa kirjoittanut Tuija Ruuska. Räväkällä nimellä haluttiin houkutella kurssille nimenomaan niitä, jotka eivät välttämättä muuten kasvisruokakurssille menisi: lihan ympärille ateriansa rakentavia ihmisiä, joita epäilyttää voiko kasvisruoka olla täyttävää, ravitsevaa tai maukasta.

Pannulla porisevat herne-härkäpapurouhepihvit.

Kurssilla opettaja alusti ensin lyhyesti ilmastoystävällisen ruokailun perusteita, ja aihe herättikin vilkasta keskustelua! Moni kurssin kävijä oli pyöritellyt ilmastonäkökulmaa jo aiemmin mielessään, eikä kokenut sitä kovinkaan yksinkertaiseksi: Onko soija jotenkin epäekologista? Kannattaako ostaa kotimaisia vai espanjalaisia tomaatteja? Mitkä ruoat ovat haitallisimpia ilmastolle? Myös uudet markkinoille tulleet kasvisvalmisteet kuten nyhtökaura ja härkis kiinnostivat perinteisempien papu- ja linssiruokien lisäksi.

Ja sitten tositoimiin! Kurssilaiset jaettiin kahden-kolmen hengen tiimeihin kokkaamaan yhteensä neljätoista erilaista ruokalajia alkuruoista jälkiruokaan. Kurssi saattoi yhteen hyvin erilaisia ihmisiä, sillä paikalla oli iäkkäämpiä naisia (”kansalaisopiston vakioasiakkaita”), nuoria ruuhkavuosiaikaa eläviä äitejä, pariskuntia ja myös nuoria teinipoikia. Osalle kasvisruoka oli jo tutumpaa, mutta osa oli tullut juuri siksi, ettei osannut itse lähteä kokeilemaankaan kasviskokkailua. Toiminta pienryhmissä oli iloista ja helppoa. Herkkuja syntyikin nopeasti pöytä täyteen! Ruokakurssien hauskin osuus on päästä lopuksi maistelemaan työn tuotoksia. Yhdessä herkutellessa oltiin yhtä mieltä: jos kaikki kokkaisivat ja maistaisivat näitä ruokia, he kyllä ymmärtäisivät kasvisruoan olevan täyttävää, maukasta, ravitsevaa ja helppoa tehdä.

Jääkö kurssi sitten elämään kokeilun jälkeenkin? Ilmastokatu-hankkeen tukemana kurssin järjestäminen oli mahdollista, mutta tällaisena versiona kurssi on opistolle liian kallis järjestää tulevaisuudessa. Kokemus opistossa oli kuitenkin positiivinen ja sai miettimään tämän kaltaisen toiminnan lisäämistä. Kurssin idea ja reseptit ovat vapaasti kaikkien hyödynnettävissä, joten muutkin kansalaisopistot voivat halutessaan levittää ilmastoystävällisen ruoan ilosanomaa omilla kursseillaan!

Tutustu kurssin resepteihin ja testaa niitä itsekin vaikka tänään osoitteessa www.ilmastokatu.fi/tyokalupakki/. Reseptit löytyvät kohdasta ”Muut materiaalit” tai suoraan linkin takaa täältä.

Teksti: Elina Mattero-Meronen
Kuvat: Lilli Linkola ja Elina Mattero-Meronen

P.S. Mitä se ilmastoystävällinen ruoka sitten on? Kurkkaa esim. kasvislankeemus.fi!

Ihmisten syömä soija ei ole syynä soijanviljelyn ongelmiin. Maailmassa kasvatetuista soijapavuista ehdoton valtaosa käytetään eläinten rehuksi, ja lihan tuotannossa soijaa sisältävää rehua kuluu useampi kilo tuotettua lihakiloa kohti.

Kotimaisen ja espanjalaisen tomaatin ilmastovaikutusten vertailu kiteytyy kasvihuoneiden käyttämään energiaan. Toisin kuin usein luullaan, pakkausten ja kuljetusten osuus ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutuksista on useimmiten melko vähäinen. Kotimaisen kasvihuonetomaatin ilmastovaikutus voi olla satakertainen espanjalaiseen kasvihuonetomaattiin verrattuna, ellei suomalaisessa kasvihuoneessa käytetä lämmitykseen uusiutuvaa energiaa. Noin viidesosassa Suomen kasvihuoneita käytetään tällä hetkellä uusiutuvaa energiaa, mutta usein tästä ei kerrota kuluttajalle asti.

Ruokatuotteista haitallisimpia ilmastolle ovat liha- ja maitotuotteet, kun taas juuresten kuormittavuus on pienin. Kaukaakin tuodut kasviperäiset tuotteet ovat yleensä ekologisempia kuin lähellä tuotettu liha.